Minä ja masu 3. syyskuuta 2009 eli päivää ennen Leon syntymää. |
Alla tavallisen savolaisen normaalipainoisen, normaalivartaloisen, persjalkaisen-mutta-pitkäkätisen, ei-syömishäiriö-eikä-muukaan-mielenhäiriö -taustaisen, kahden poikalapsen äidin, naisen, joka nykyään juoksee ja jumppaa ihan vain omaksi ilokseen eikä senttejä kutistaakseen, ja huolestuneen lähimmäisen vastine tähän. Että buu Aller buu!!!
"Huolehdin 34-vuotiaaksi asti leveää lantiotani, takapuoleni kokoa ja reisieni jykevyyttä. Juoksin, jumppasin ja kyykin. Laskin kaloreita, mietin rasvoja, proteiineja ja hiilihydraatteja. Turhaan.Inspiraation tähän vuodatukseen sain Project Maman FaceBook postauksesta. Kiitos hänelle --- ja kiitos Luojalle pojista ;)
Kahden lapsen jälkeen huolehdin myös kovin vatsastani, josta oli kuin yllättäen tullut kahden-lapsen-äidin-ei-niin-litteä-vatsa. Juoksin, jumppasin ja istumaannousin. Laskin kaloreita, mietin rasvoja, proteiineja ja hiilihydraatteja. Turhaan.
Turhaan, turhaan huolehdin. Ei minussa mitään vikaa ole, sen huomasin hyvässä sovituskopissa, armollisten valojen alla. Kiitos siis toukokuun 2010 helteet, hiki ja shortsiostokset @ Loft by Ann Taylor :)
Jos minulla olisi tytär, toivoisin hänen löytävän sen hyvän sovituskopin aiemmin. Toivoisin jotta hän ei kuluttaisi 34 vuotta ja kahtaa lasta turhan märehtimiseen, vaan hän oivaltaisi oman täydellisen viattomuutensa aiemmin. OIVALLUS on SE sana, sillä äitien sanomisethan eivät paljon tässä pelissä paina, äitien silmissä kun sitä taitaa aina olla liian laiha, ainakin meidän äidin.
Vääriä tai huonoja vartaloita ei ole olemassakaan, on vain vääriä, huonosti istuvia vaatteita. Ja huonoja valoja sovituskopeissa. JOKAINEN meistä on oman elämänsä huippumalli sellaisena kuin on. Siihen ei Top Model -lehtiä eikä muotipaperinukkeja tarvita."
No comments:
Post a Comment