Sadepäivän muovailupuuhia

Tänään satoi vettä, kaatamalla ja kellariin asti. Onneksi naapurit olivat valppaina ja tilanne (jäätynyt ja sijoiltaan mennyt syöksyputki) saatiin hallintaan ilman merkittäviä aineellisia tuhoja. Uuden Englannin märkä kevät on siis alkanut. Tulvasta huolimatta siis --- JIIIIHAAA!!! SE ON KEVÄT NYT!!!

Sateen ja toipilaiden takia tämäkin päivä kului siis sisällä. Kun on-demandiin tullut uusi Caillou-jakso oli katsottu yleisön pyynnöstä kolme kertaa putkeen, oli aika keksiä jotain muuta tekemistä. Siis muovailemaan!

Muovailuvahaa on todella helppo tehdä itse, hyviä ohjeita on netti pullollaan. Tällä kertaa kokeilin tätä reseptiä. Lopputulos oli muovattavuudeltaan huippuluokkaa, mutta väri (toteutus nestemäisillä elintarvikeväreillä) jätti toivomisen varaa. Yrittämäni kauniin oranssin sijaan lopputulos oli enemmänkin ruman vaaleanpunainen. Ensi kerralla EI siis värjätä vapaalla kädellä vaan ihan ohjeen mukaan.

Poikia possunpunainen väri ei häirinnyt vaan taikina otettiin heti innolla käyttöön. ---Ja näistäkin muovailuleikeistä tuli sitten autoleikkejä, pyytämättä ja äidille pienenä yllätyksenä. 

Niilo parkkeerasi autoja englanniksi. Tässä Niilon autot olivat ihan "stucked". 

Leo ajoi tunnelista. Huomaa keskittynyt ilme.

Pojat testasivat myös kuinka paljon muovailuvahaa mahtuu leikkikuplaan.

Ja poikien pelatessa autoilla äiti sai keskittyä olennaiseen eli harjoitella muovailuvahalla miten karjalanpiirakoita rypytetään tai miten tehdään ruusunnuppuja. Että isona osaan sitten minäkin. Parkkeerata en osaa.

Oman elämänsä Teemu Mäki

Ja tapahtui näinä päivinä että Pahvitalon perheessä podettiin kulkutautia. Taudin oireisiin kuului väsymyksen, pahan olon ja lievän kuumeilun lisäksi luova hulluus, tosielämän performannsitaiteen lahja.

"Ollako vai ei olla, siinä pulma:
Jalompaa onko hengen kärsiä
Kaikk’ inhan onnen iskut sekä nuolet
Vai käydä miekkaan tuskain merta vastaan,
Lopettain kaikki? – Kuolla, – nukkua,
Ei muuta; – luulla, uness’ että päättyy
Tuhannet kiusat nuo ja sieluntuskat,
Nuo lihan perinnöt, – se loppu hartaast’
Ois halattava."

 "Alas korkeakulttuuri!"
Uuden Englannin Juhlaviikot alkoivat jo viikonloppuna. Jumalan Teatterin nimissä taiteen tekijä repi oman elämänsä esirippuja, joita myös ikkunaverhoiksi kutsutaan, tankoineen alas. (Ja on niitä lelujakin heitelty, mutta eri näytöksessä.)

Konservatiiviset sohvakriitikot suhtautuivat hyvin kielteisesti tähän performanssiin. Tempauksesta herännyt keskustelu oli äänekästä, mutta argumentointi valitettavan yksipuolista.

Murskakritiikki ei silti lannistanut väärinymmärrettyä neroa yrittämästä taiteen vallakumousta uudelleen paria päivää myöhemmin. Tästä uusinnasta noussut äänekäs keskustelu muistutti jo hyvin paljon (köh-köh) huutamista.

"Taide kuuluu kaikille!"
Teemu Mäen vaikutteet olivat selvästi havaittavissa pikkutaiteilijamme seuraavassa aktissa. Alkuviikosta, aamun varhaisina tunteina (noh, ennen kahdeksaa) kylpyhuoneessa uhrattiin Teddy, nallekarhusta kiltein, taiteen alttarille. Teddyn sisusten avaamiseen käytettiin peilikaapista kiivettyjä kynsisaksia.

Sohvakriitikot eivät tälläkään kertaa ymmärtäneet pienen taiteentekijän viestiä, vaan taiteilija lynkattiin kuten Mäki aikanaan ja apunallehanat laitettiin kiinni.

"Tubii or nottubii"
Koska modernin taiteen performanssit eivät uponneet kriittiseen yleisöön, päätti tämä Tauno Palo jr näyttää kyntensä klassisen näyttämötaiteen saralla. Poika eläytyi rooliinsa Hamlettina ja kosti isänsä kokeman juonittelun ja vääryyden sellaisella vimmalla, että edellisenä päivänä synttärilahjaksi saatu miekka oli hetkessä tuhannen päreinä.

Kotiteatterin toinen päärahoittaja ei kapeakatseisuudessaan ymmärtänyt saati sulattanut moista tuhoamisvimmaa. Jälleen kerran väärinymmärretty taiteilija talutettiin pois lavalta äänekkään jupinan saattelemana. Jupinasta eroittui sanat "riiviö" ja "tuholainen" sekä muutama Parental Controlin myötä sensuroitu ilmaisu.

"Maukasta mutta tinkimätöntä taidetta"
Taiteen tekemisen palo oli kova eikä sitä pienet tai edes keskikokoiset vastoinkäymiset lannistaneet. Kuvataiteen saralta löytyi kuin löytyikin myös kriitikoiden hyväksymä väylä itseilmaisulle. Tai ehkä mesenaatit vain pehmenivät, toista viikkoa jatkuneiden yösirkusten jälkeen. Myönnetään, olen to-della huono yöhoitsu :(

Maistuvaa ilmaisua --- suklaavanukasta, juustodippiä ja guacamolea.

Mesenaatit tarjosivat suklaanruskeaa, juustonkeltaista ja avokadonvihreää maalia, josta pikku-Vincent laati omat makeat näkemyksensä paperille. Kriitikot hurrasivat ja näyttely oli menestys.

---
Toivottavasti tämä luomisen tuska oli nyt sitten tässä tältä erää. Pitäsi olla nimittäin isoäiti jotta löytää kaikista näistä performansseista jotain hyvää ja herttaista.
Ja saisi se yökränä /-kuumeilukin loppua jo. Äiti ja isä tarvitsevat unta jotta sirkus pyörii ja teltta pysyy pystyssä.

Katkaisuhoitoa

Tänään innokas mutta taitamaton hiustaitelijaparivaljakko Toni&Gal kävi jälkikasvunsa venähtäneiden kutrien kimppuun saksin ja katkaisukonein. Katkaisuhoidosta selvittiin tällä kertaa ilman huutoa ja rusinoitakin kului kohtuuden rajoissa oleva määrä.

Leo ennen...

... ja jälkeen.

Leon saksi ojennukseen studiomme nuorempi osakas, Mrs. P. Uuden hiusmallin katseenvangitsija on trendikkäästi vinoon leikattu otsatukka. Erityismaininnan ansaitsevat myös epätasaisesti nirhityt korvanpäälliset ja niska. Kyllä näillä hiuksilla kelpaa pipoa pitää. 

Niilo ennen...

... ja jälkeen.

Niilon stailauksen pääpiste oli nk. töyhdönpoisto, jossa studiomme päästailisti Mr. Tóñì onnistuikin miltei täydellisesti. Uusi hiusmalli korostaa oivasti asiakkaan hyytynyttä hymyä.

Keittoa lämmittämään

Talvi on ihmisen kylmintä aikaa, olen kuullut sanottavan. Koska Suomen talvi kuuluu olevan nyt jäätävän kylmä, ohessa ensiavuksi helppo ja nopea ameriikankeitto. Bon apetit!

Tex-Mex Tortilla Soup

400-500 g kanaa (nahatonta, luutonta, esim. koipipaloja tai rintaa)
1 l kanalientä (vähäsuolaista)
1 purkki tomaattimurskaa
1 (puna)sipuli, pieneksi kuutioituna
2-3 valkosipulinkynttä murskattuna/viipaloituna
1 paprika, kuutioituna
(selleriä)
paprikajauhetta 
mustaa pippuria
2-3 dl pakastemaissia

tortillalastuja
juustoraastetta (esim. Monterey Jack)
(avokado, kuorittu ja kuutioitu)
(limelohkoja)

1. Leikkaa kana suupalan kokoisiksi paloiksi; laita syrjään. Yhdistä paksupohjaisessa kattilassa (esim. emaloitu valurautapannu eli "dutch oven") kanaliemi, tomaattimurska, sipulit, paprika ja mausteet. Kuumenna keittopohja kiehuvaksi ja lisää kana. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta kannen alla hiljalleen kiehuen 10 minuuttia. Lisää jäinen pakastemaissi. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta kannen alla hiljalleen kiehuen toiset 10 minuuttia. (Tarkista suola ja lisää tarvittaessa.)

2. Annostele keitto lautaselle. Lisää jokaisen keittoannoksen päälle keko karkeasti murskattuja tortillalastuja ja juustoraastetta. Halutessasi tarjoa annos avokadon ja limelohkojen kera.

Ohje mukailtu Better Homes and Gardens'in New Cook Bookista. Ehkä paras keittokirja ikinä.

Karhunpoika sairastaa

Nuori Mies Niilo on nyt pari pävää valitellut huonoa oloa, pääkipua ja väsymystä. Ehkä pojan silmät lupsottavat pari piirua tavanomaista enemmän, mutta muuten sairautta ei pojan olemisesta juuri huomaa --- joka ei tässä tapauksessa ole se kaikkein hienoin juttu (nukkuisi edes päiväunet riehumiseltaan niin äiti saisi rauhassa olla möllöttää).

Tänä aamuna jätimme siis poikien jumppatunnit väliin (päätös jota kaduin miltei välittömästi) ja keskityimme leppoisaan ja parantavaan oleiluun sisätiloissa. Koska äiti ei leiki autoleikkejä (joku raja sentään!) ja monen tunnin Caillou-maratoni on muuten vain kyseenalainen idea, päädyimme --- tadaa --- piirtämään.

Insinööriperheessä luovuus ei ehkä ole SE juttu (ainakin äidiltä SE puuttuu kokonaan), mutta piirtäminen ja värit ovat kivoja. Ja mikä parasta, Pieni Mies Leokin innostui ensimmäistä kertaa elämässään printtaamaan luomisen tuskansa paperille!

Niilon kanssa opettelimme hieman myös oman nimen kirjoittamista. En minä muuten, mutta kun esikoulussa oli viime viikolla kehityskeskustelut ja vanhemmilta saadun palautteen perusteella kirjoittaminen on otettu ohjelmaan. Kumma maa tämä Ameriikka, vauvat halutaan opettaa lukemaan ja 3-4 -vuotiaat kirjoittamaan. Se siitä vapaasta ja huolettomasta lapsuudesta.

Niin, yllättävän pienellä opastuksella Niilo kirjoitti topakasti paperille oman nimensä: NIIO. Äiti on ypeä :)

Mutta nyt yhdistetyt paini-ja juoksukisat jatkuu ja äidin pitää mennä toimimaan ylituomari-maalikamerana. Pahus, juuri kun löysin hyvän asennon sohvalla.

Be My Valentine!

Two fantastic people --- One amazing love

Tapasin mieheni ensimmäistä kertaa ystävänpäivänä 7 vuotta sitten.

Ensimmäinen keskustelumme meni kutakuinkin näin:
- Näyttääkö takapuoleni isolta (näissä farkuissa)?
- Ei, se näyttää hyvin sirolta ja sopivalta.

Asian ytimestä siis lähdettiin ja sillä tiellä ollaan edelleenkin. Saldona kaksi lasta ja kartano-Volvo. Koiraa ei ole eikä tule.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Nothing Tastes as Good as Skinny Feels?

Voi Kate, Mossin Kate. Oletko maistanut lammaskaalia? Portobellosienistä tehtyä risottoa? Vihreää parsaa sitruunakastikkeella? Täydellisesti paistettua lohta? Graavilohta? Blinejä smetanalla, punasipulisilpulla ja mädillä? Valkosipulisuolakurkkuja? Tai edes paahtoleipää Nutellalla? --- Minä olen, ja hyvällä ruokahalulla. Ja maistan muuten vastaisuudessakin.

Minä ja masu 3. syyskuuta 2009 eli päivää ennen Leon syntymää.

Alla tavallisen savolaisen normaalipainoisen, normaalivartaloisen, persjalkaisen-mutta-pitkäkätisen, ei-syömishäiriö-eikä-muukaan-mielenhäiriö -taustaisen, kahden poikalapsen äidin, naisen, joka nykyään juoksee ja jumppaa ihan vain omaksi ilokseen eikä senttejä kutistaakseen, ja huolestuneen lähimmäisen vastine tähän. Että buu Aller buu!!!   

"Huolehdin 34-vuotiaaksi asti leveää lantiotani, takapuoleni kokoa ja reisieni jykevyyttä. Juoksin, jumppasin ja kyykin. Laskin kaloreita, mietin rasvoja, proteiineja ja hiilihydraatteja. Turhaan.

Kahden lapsen jälkeen huolehdin myös kovin vatsastani, josta oli kuin yllättäen tullut kahden-lapsen-äidin-ei-niin-litteä-vatsa. Juoksin, jumppasin ja istumaannousin. Laskin kaloreita, mietin rasvoja, proteiineja ja hiilihydraatteja. Turhaan.

Turhaan, turhaan huolehdin. Ei minussa mitään vikaa ole, sen huomasin hyvässä sovituskopissa, armollisten valojen alla. Kiitos siis toukokuun 2010 helteet, hiki ja shortsiostokset @ Loft by Ann Taylor :)

Jos minulla olisi tytär, toivoisin hänen löytävän sen hyvän sovituskopin aiemmin. Toivoisin jotta hän ei kuluttaisi 34 vuotta ja kahtaa lasta turhan märehtimiseen, vaan hän oivaltaisi oman täydellisen viattomuutensa aiemmin. OIVALLUS on SE sana, sillä äitien sanomisethan eivät paljon tässä pelissä paina, äitien silmissä kun sitä taitaa aina olla liian laiha, ainakin meidän äidin.

Vääriä tai huonoja vartaloita ei ole olemassakaan, on vain vääriä, huonosti istuvia vaatteita. Ja huonoja valoja sovituskopeissa. JOKAINEN meistä on oman elämänsä huippumalli sellaisena kuin on. Siihen ei Top Model -lehtiä eikä muotipaperinukkeja tarvita."

Inspiraation tähän vuodatukseen sain Project Maman FaceBook postauksesta. Kiitos hänelle --- ja kiitos Luojalle pojista ;)

Kadotetuille

Tavarat katoavat. Tai "katoavat". Hukaan menevät kuitenkin. Alla listaus elämäni suurimmista tragedioista ja viimeaikojen mysteereistä.


Case tutti
Olin kertoman mukaan noin kaksivuotias kun jouduin kertarepäisyllä tutista eroon. Tutti meni leikeissä hukkaan ja ei ikinä löytynyt.

Ja pah! Tarina kertoo jotta satunnaisessa luovuuden puuskassa tyhjensimme 2 vuotta vanhemman isoveljeni kanssa kotimme liinavaatekaapin. Sinne tutti sitten katosi, mankeloitujen lakanoiden ja viikattujen saunapyyhkeiden väliin. Äänekkäistä krokotiilinkyynelistäni huolimatta äiti pysyi "tutti katosi" -tarinassaan, vaikka hetihän hän lohtuni ja imuttimeni oli sieltä sekasotkun keskeltä löytänyt ja piiloon pistänyt. Totuuden tutin kohtalosta kuulin turvallisesti vuosien päästä tapahtuneesta.

Kiitos äidin valheen hampaani ovat moitteettoman suorat, mutta kynsiäni nakerran edelleen.

Case Kille
Täyttäessäni 3 vuotta meille tuli kaksi kissaa, veljekset Kille ja Pelle. Kille oli minun kissani, mustavalkoinen karkeakarvainen ujonpuoleinen kolli. Pelle oli isoveljeni kissa, pehmeä- ja pitkäkarvainen, yltiöseurallinen kissaherra. Paria vuotta myöhemmin Kille katosi, äkkiä ja jälkiä jättämättä. Luulimme että Kille oli karannut ja seuraavat pari vuotta luulin että kaikki pienet nelijalkaiset olivat killejä palaamassa kotiin. Vähitellen toivo kuitenkin hiipui ja kuoli pois. Pelle eli ainoana kissana 14 vuotiaaksi.

Ja pah! Karannutpa hyvinkin, taivaan porteille nimittäin. Kille ja Pelle pitivät ahkerasti tappelemalla huolen että naapurustossa ei muut kissat menestyneet. Niinpä isä joutui naapurisovun nimissä viimeisen vaihtoehdon eteen, terminoimaan Killen, epäsosiaalisen mutta armottoman. En usko että äiti ja isä pitivät totuuden kertomista edes vaihtoehtona --- ennen kuin 10 vuotta tapahtuneesta oli kulunut.

Kiitos vanhempieni valheen en itkenyt lapsena silmiäni punaiseksi kuolleen lemmikkini tähden. Kille säästyi myös kokeelliselta partavesikylvyltä, Pelle taas ei. Puoli pullollista Menneniä takasi että kissa pesuista huolimatta haisi pari vuotta --- pahalle.

Case hopeasormus
Sain ensimmäisen hopeasormukseni lahjaksi äidin nuoremmalta siskolta muistaakseni juuri ennen kouluikää. Sormus oli tehty ohuista hopealangoista punoen ja se sopi äärimmäisen kivasti yhteen aiemmin kummeilta saamani hopeisen sydänriipuksen kanssa. Ehdin nauttia kaunokaisesta vain muutaman viikon kunnes se katosi. Laajoista etsinnöistä huolimatta sormus oli ja pysyi hukassa. Omituisinta asiassa oli kuitenkin se, että äitini ei motkottanut lainkaan huolimatomuudestani. Mahtoiko huomata harmitukseni? Mysteeri, sekä kadonnut sormus että motkottamattomuus.

Case uimapuvut
Ollessani alle 10 vanha, yhden talven aikana meidän perheen kaikki uimapuvut katosivat. Mysteeri. Elättelen satunnaisesti yhäkin toiveita että uikkarit-puikkarit uinailevat piirongin uumenissa pöytäliinojen alla.

Case punainen pikkuauto
Niilon joululahjaksi saaman parkkitalon mukana tuli kaksi puista pikkuautoa, punainen ja keltainen. Punainen auto on ollut nyt puolitoista kuukautta hukassa. Ja meillä siivotaan lelut joka ilta ja lattiat imuroidaan vähintään kerran viikossa. Mysteeri. Ei häiritse pikkumiehiä, mutta äitiä kyllä.

Case miehen uimalasit
Olleet kadoksissa viime syyskuusta lähtien. Etsitty tuloksetta niin Jenkeistä kuin Suomestakin. Mysteeri. Mies hankki kahdet uudet lasit niin on jotain mitä hukata uudestaan.

Case vihreä fleecetakki
Hyvä takki, imarteleva malli, pehmeä materiaali, vain yksi reikä kohta neljän vuoden ahkerasta käytöstä huolimatta. Kadoksissa nyt puolitoista viikkoa. Mysteeri. Himoulkoilijaa paleltaa. Näen öisin unta takin löytymisestä.

Päälläseisontaa

"Standing on your head in proper alignment calms the brain and strengthens the body."

Lähde: www.yogajournal.com

Pääsin kuin pääsinkin livahtamaan iltahulinoiden keskeltä joogatunnille! Käyn tavallisesti täällä kerran-pari viikossa suorittamassa joko Asthanga Yoga Full Primary Seriesin tai puolentoista tunnin Power Vinyasa Yogan. Molemmat ovat lämmitettyjä tunteja, eli liikkeet tehdään noin +40 Celsiusasteeseen lämmitetyssä salissa.Tunnit ovat aika fyysisiä, joten ihana hiki virtaa, eikä pelkästään huonosti lämmitetyn saunan takia.

Jooga tarjoaa fyysisen treenin ohella myös henkisiä ulottuvuuksia. Joogassa pitää olla läsnä ja keskittyä kuuntelemaan kehoa, hengittämään ja suorittamaan sinänsä varsin yksinkertaisia liikkeitä. Ajatusten ei voi antaa harhailla vaan pitää puhdistaa mieli hälystä, rauhoittua ja hengittää syvää "merenaaltohengitystä". Ja punnertaa. Ja taivuttaa itseään mutkalle. Ja tehdä siltoja. Ja seistä päällään --- joka on oikeasti tosi hauskaa. Käsilläseisominen on seuraavana opeteltavien taitojen listalla, mutta sen oivaltaminen vie oman aikansa :)

Jooga on minun tapani tyhjentää mieli ja rauhoittua hulinapäivien jälkeen. Toinen hyvä tapa on uiminen, joka on parhaimmillaan myös lähellä meditaatiota. Juostessa taas ehtii miettiä aivan liikaa asioita --- tai siis kuunneella Billy Idolia.

Äitiyden ihanuudesta

Mitäköhän aasinsiltaa pitkin tähänkin mietokseen pääsin? Ehkä se oli Teen Mom 2 MTV:llä tai ehkä kullannuppuseni ovat tänään olleet poikkuksellisen ihania äidin hermojen turmia, ken voi tietää.


11 Step Program for Those Thinking of Having Kids
(Lähde, Amy Lawrence) 

Lesson 1
1. Go to the grocery store.
2. Arrange to have your salary paid directly to their head office.
3. Go home.
4. Pick up the paper.
5. Read it for the last time.

Lesson 2
Before you finally go ahead and have children, find a couple who already are parents and berate them about their...
1. Methods of discipline.
2. Lack of patience.
3. Appallingly low tolerance levels.
4. Allowing their children to run wild.
5. Suggest ways in which they might improve their child's breastfeeding, sleep habits, toilet training, table manners, and overall behavior.
Enjoy it because it will be the last time in your life you will have all the answers.

Lesson 3
A really good way to discover how the nights might feel...
1. Get home from work and immediately begin walking around the living room from 5PM to 10PM carrying a wet bag weighing approximately 8-12 pounds, with a radio turned to static (or some other obnoxious sound) playing loudly. (Eat cold food with one hand for dinner)
2. At 10PM, put the bag gently down, set the alarm for midnight, and go to sleep.
3. Get up at 12 and walk around the living room again, with the bag, until 1AM.
4. Set the alarm for 3AM.
5. As you can't get back to sleep, get up at 2AM and make a drink and watch an infomercial.
6. Go to bed at 2:45AM.
7. Get up at 3AM when the alarm goes off.
8. Sing songs quietly in the dark until 4AM.
9. Get up. Make breakfast. Get ready for work and go to work (work hard and be productive)

Repeat steps 1-9 each night. Keep this up for 3-5 years. Look cheerful and together.

Lesson 4
Can you stand the mess children make? To find out...
1. Smear peanut butter onto the sofa and jam onto the curtains.
2. Hide a piece of raw chicken behind the stereo and leave it there all summer.
3. Stick your fingers in the flower bed.
4. Then rub them on the clean walls.
5. Take your favorite book, photo album, etc. Wreck it.
6. Spill milk on your new pillows. Cover the stains with crayons. How does that look?

Lesson 5
Dressing small children is not as easy as it seems.
1. Buy an octopus and a small bag made out of loose mesh.
2. Attempt to put the octopus into the bag so that none of the arms hang out.

Time allowed for this - all morning.

Lesson 6
Forget the BMW and buy a mini-van. And don't think that you can leave it out in the driveway spotless and shining. Family cars don't look like that.
1. Buy a chocolate ice cream cone and put it in the glove compartment.
Leave it there.
2. Get a dime. Stick it in the CD player.
3. Take a family size package of chocolate cookies. Mash them into the back seat. Sprinkle cheerios all over the floor, then smash them with your foot.
4. Run a garden rake along both sides of the car.

Lesson 7
Go to the local grocery store. Take with you the closest thing you can find to a pre-school child. (A full-grown goat is an excellent choice). If you intend to have more than one child, then definitely take more than one goat. Buy your week's groceries without letting the goats out of your sight. Pay for everything the goat eats or destroys. Until you can easily accomplish this, do not even contemplate having children.

Lesson 8
1. Hollow out a melon.
2. Make a small hole in the side.
3. Suspend it from the ceiling and swing it from side to side.
4. Now get a bowl of soggy Cheerios and attempt to spoon them into the swaying melon by pretending to be an airplane.
5. Continue until half the Cheerios are gone.
6. Tip half into your lap. The other half, just throw up in the air.

You are now ready to feed a nine- month-old baby.

Lesson 9
Learn the names of every character from Sesame Street , Barney, Disney, the Teletubbies, and Pokemon. Watch nothing else on TV but PBS, the Disney channel or Noggin for at least five years. (I know, you're thinking What's 'Noggin'?) Exactly the point.

Lesson 10
Make a recording of Fran Drescher saying 'mommy' repeatedly. (Important: no more than a four second delay between each 'mommy'; occasional crescendo to the level of a supersonic jet is required). Play this tape in your car everywhere you go for the next four years. You are now ready to take a long trip with a toddler.

Lesson 11
Start talking to an adult of your choice. Have someone else continually tug on your skirt hem, shirt- sleeve, or elbow while playing the 'mommy' tape made from Lesson 10 above. You are now ready to have a conversation with an adult while there is a child in the room.


TÄNÄÄN haasteita ovat aiheuttaneet vain kohdat 2, 4, 5, 8, 9, 10 ja 11. Normipäivä siis.
--- Ja hetkeäkään en vaihtaisi pois (paitsi ehkä ne kun äidiltä paloi totaalisesti käämi).

Lyhyet mutta erikoiset

Lumen ja rännän keskellä on hyvä paneutua ensi kesän säärienulkoilutushousuihin. Pitkällisen harkinnan (hah!) ja markkinavertailun (pah!) jälkeen loppusuoralle selviytyivät seuraavat kandidaatit:

Cheap Monday / Shopbop

Blank Denim / Piperlime

Free People / Shopbop

Mustat erikoiset ovat kuin tehty Miamin yöhön (okei - alkuiltaan, perheellisiä kun ollaan). Farkku-erikoiset sopivat kuin nappi otsaan lasten ulkoiluttamiseen että uima-allasreissuille. Khaki-erikoiset ovat taasen täydelliset lapsen viemiseen ja hakemiseen esikoulusta sekä jumppa-akademiakeikoille.
 
Tyylikästä mutta kuumaa kesää siis odotellessa!

PS: Sinänsä mielenkiintoinen mutta kohtuullisen turha huomio: arvatkaapa kaksi kertaa missä maassa Free Peoplen vaatteet on tehty? --- No tietenkin ihmisten vapaudesta tunnetussa Kiinassa! Free People in deed ;)

Monikäyttöhummeri

Hummeri on hyvin monipuolinen raaka-aine lapsiperheessä. Sen lisäksi että siitä voi tehdä ruokaa jota vain minä syön (hihii!), sitä voi käyttää kurittomien lasten ojentamiseen.

"Lobsteri nippaa!"

Pikkupojan logiikalla Niilo pelkää keitettyjä (luultavasti myös eläviäkin) hummereita. Ja nokkelat (ilkeät?) vanhemmat hyödyntävät tätä surutta: pojalle ei tarvitse kuin näyttää hummerin saksia niin avot --- keppostelut unohtuvat siihen paikkaan. Tänään siis lounas maistui ja päiväunille mentiin kiltisti ihan vain pienellä lobsteriterapialla :)

Ja mikä parasta, illalla äiti voi nauttia uintitreenien jälkeen ravitsevan ja terveellisen hummerisalaatin ILMAN että kukaan kerjää maistiaisia. Ei edes Toni (tuplavarmistin tämän tekemällä hummeriPERUNAsalaattia, hihihiiiii!!!).

Isoveljen oppitunti

Niilo piti Leolle pikkupoikuuden ehkä tärkeimmän oppitunnin: kuinka kuralätäkössä hypitään. Jokaista hyppyä seurasi kunnon hörönauru --- eikä se ollut äiti joka nauroi. Äiti vain hymyili.

 

Pieni Mies

Meillä asuu kolme miestä: iso mies, nuori mies ja Pieni Mies. Olen nyt 17 kuukautta opetellut Pienen Miehen sielunelämää. Ohessa muutama avainhuomio:

Leo --- Pieni Mies.

Pieni Mies on cool. Ei mikään tyhjännauraja eikä turhan tuulettelija vaan luokkaa "too cool to school." Että high-fivittele ihan vain keskenäns!

Pieni Mies osaa kiivetä portaat ylös ja tulla ne myös halutessaan taitavasti alas --- paitsi että Pieni Mies tietää että huutamalla paikalle kiiruhtava äiti-hissi tarjoaa paljon vaivattomamman kyydin perille. Äiti-hissin voi vaihtoehtoisesti kutsua paikalle myös näpelöimällä äidin meikkejä kylppärissä. Hissi toimii myös pulkkamäessä, tosin vain huutokutsulla.

Pieni Mies ei juuri puhu, mutta on viime aikoina löytänyt uuden yleissanan kuvaamaan kaikkea ikävää, kuten nälkää, väsyä, talvea ja yleistä harmitusta. Se on "äiti".

Pieni Mies osaa olla leikkiä yhtä aikaa sekä keitettyä spaghettia että jousipyssyä. Yleensä tätä leikkiä leikitään äänitehosteiden kanssa ulkovaatteita pukiessa.

Pieni Mies osaa haistaa vesilätäkön kahdensadan metrin päästä.

Pieni Mies ottaa tyynesti vastaan elämän pienet vastoinkäymiset karjumalla ja heittäytymällä maahan äksäksi.

Pieni Mies lukee vesilätäköille pääsyn estämisen elämän pieneksi vastoinkäymiseksi.

Näpelöintiulottuvuutta korkeammalle asetetut jääkaappimagneetit aiheuttavat myös raivoa ja äksyyttä Pienessä Miehessä. 

Pieni Mies omaa pitkän pinnan, mutta joskus sekin katkeaa. Silloin otetaan hampaat käyttöön. Kysykää vaikka nuorelta mieheltä.

Pieni Mies muistuttaa aika paljon äitiään.
Ja siksi hän onkin niin IHANA!
Okei, on iso ja nuorikin aika ihania vaikka vähemmän minua muistuttavatkin ;)

---
Ja päivän herkut:
9:15PM soi puhelin. Naapuri soitti ja kysyi kelpaisiko meille hummeri. Ja kyllähän se kelpasi. Huomenna pääsee taas lihanuijan (juu-ei-oo-pihtejä) kanssa saksikättä silpomaan. NAM!!!

Pi(ri)stävä yllätys

Sain tänään palasen aurinkoista Arizonaa keittiön ikkunalaudalle. Sulautuu hyvin ympäristöön, vai mitä luulette?

Kiitos ihanasta yllätyksestä muru!

Lapset ovat olleet tänään turboahdettuja versioita itsestään. Tuntuu että molempien vanhempien läsnäolo on heille miltei liikaa --- mutta minulle se on juuri sopivasti. On hyvä olla tässä ja nyt, koko perhe saman katon alla.

Waiting for Godot

Tosielämän absurdi teatteri huipentuu tänään Suureen Kotiinpaluuseen. Iskä on ollut reissussa viime viikon torstaista ja kyllähän tässä onkin ehditty katrasta viihdyttämään: on syöty, nukuttu, luettu, keskusteltu, kinattu, pelattu pelejä ja harrastettu liikuntaa jos minkäkinlaista --- anything "to hold the terrible silence at bay". Hattuja ei ole vaihdettu, mutta ehkä ensi kerralla sitten.
 .

Tänään jatkettiin lumilinnan rakentamista huikaisevan kirkkaassa auringonpaisteessa. Kuvassa Niilo tekemässä tupatarkastusta. Huomenna on luvassa jälleen lisää rakennusmateriaalia. 13 senttiä povataan.

Mutta siihen asti, ihana valo niin taivaalla kuin mielessä!

Valaistu vesiputous

John F. Kennedyn aikainen pahvitalomme tarjoaa yllätyksen jos toisenkin, harvemmin mukavan ja yleensä silloin kun mies on työmatkalla. Tänään mieltä lämmitettiin valaistulla vesiputouksella, joka normimaailmassa tunnetaan keittiön kattovalaisimena täynnä vettä.

Näillä katolta valuvilla jääverhoilla saattaa olla jotain tekemistä keittiön vuotavan katon kanssa. Näin olen ainakin antanut itselleni kertoa. Pääasia kuitenkin että kylpyhuoneen seinään ei ilmestynyt pään kokoista reikää kuten viimeksi miehen ollessa matkoilla.

Päivän positiivisin anti oli ehdottomasti iltahämärissä suoritettu peppumäenlasku Niilon kanssa sekä lumilinnatalkoot. Takapihan lumikaaoksesta talven ihmemaasta on iloa äidille että pojille.

Hyvässä ja pahassa, pepulleen siis män!