Koirat haukkuu ja karavaani kulkee

Pyykit on pesty ja laukut pakattu. 

Kotimaa kutsuu, joten tavataan siellä! 

Pahvitalo siis hiljenee ja blogi jää pienelle tauolle. 

Kaikille hyvää pääsiäistä.

Ja vappua!

Askartelukärpänen puraisi eilen kesken pakkaamisen ja niinpä väsäsimme Niilon kanssa pääsiäiskortin naapurin Nancy-tädille. Niilo liimasi kortin sisälle tarroja ja taiteili oman nimensä (ei kuvia koska kärsinyt pokkarikameramme ei enää tarkenna). Kortin kansi jäi sitten äidin tuherrettavaksi --- ja eihän tuosta nyt ihan Stömsö -tason taideteosta tullut. Tekstin hutaisin vapaalla kädellä vahaliiduilla. Koristeluun oli alunperin tarkoitus käyttää pom pomeja (siis sellaisia pieniä karvapalloja), mutta hetken niitä liimailtuani totesin sen olevan täysin kuolleena syntynyt idea. Koska kanteen oli tuherrettu liimaa jo vähintään omiksi tarpeiksi, liimasin siihen vaaleanvihreän harsokankaan tuomaan väriä ja tekstuuria, kortti on siis tehty keltaiselle kartongille. Jotta kortti näyttäisi riittävän bling-blingiltä, liimasin koristeeksi vielä kourakaupalla helmiä. Kyllä naapuri nyt ilahtuu tästä insinööritaiteen taidonnäytteestä ;) Pitää varmaan valehdella että Niilo teki KAIKEN, ihan omien kasvojen säilyttämiseksi...

Toni Tiikerin kanaa

Sunnuntain kunniaksi laadin lounaaksi rapsakkaa ja napsakkaa kanaa Corn Flakes -kuorrutuksella. Ja hyvinhän tuo maistui, sekä lapsille että aikuisille.

Ainekset:
500 - 750 g maustamatonta kanaa, esim. rintafilettä tai koipipalaa
2-3 dl Corn Flakeseja karkeaksi murskattuna (Huom! Murskaamattomana tarvittava määrä muroja on miltei kolminkertainen. Toisekseen, tähän reseptiin käytetän niitä perusmuroja, ei siis sokerihuurrettuja.)
1 muna
1,5 dl maitoa
1,5 dl vehnäjauhoja
suolaa
rouhittua mustapippuria
paprikajauhetta
50 g voita tai margariinia sulatettuna

Ja näin se tapahtuu:
1. Esilämmitä uuni 200 celsiusasteeseen.
2. Huuhtele ja taputtele kana paperipyyhkeellä kuivaksi. Tarvittaessa leikkaa palaset pienemmiksi, esim. rintafileet kahteen osaan.
3. Murskaa Corn Flakesit matalaan kulhoon.
4. Vatkaa kevyesti muna ja maito toisessa matalassa kulhossa. Lisää vehnäjauho ja mausteet, sekoita taikina tasaiseksi.
5. Kasta kananpalat taikinaan ja pyörittele sen jälkeen murskatuissa Corn Flakeseissa. Laita tiikerikanat leivinpaperin päälle uunipellille, norottele päälle sulatettu voi ja pistä uuniin. Paista noin 50-60 min eli kunnes kana on läpeensä kypsää (nesteet kirkaat ja sisälämpötila vähintään +75 celsiusastetta).

Tarjoa Toni Tiikerin kana kuumana esim. keitetyn riisin ja raikkaan salaatin kera. Kylkeen voi tehdä myös dippikastikkeen esim. ranskankermasta, hunajasinapista, suolasta ja sokerista.

Murojen sijaan leivitykseen voisi käyttää myös kuivattua paahdettua sipulia. Ja kanan sijaan muroilla voi  leivittää myös esim.lohta tai vaikkapa kesäkurpitsaa. Taikinan mausteita ja paistoaikaa joutuu silloin toki säätämään raaka-aineille sopivaksi.

Ja taas tuli nälkä.

35-vuotias goottipunkkari

Kävimme tänään koko perheen voimin passikuvassa jatkoviisumia varten. Niilo onnistui näyttämään itseltään. Miehen kuva näytti railakkaan illan päätteeksi poliisiasemalla napatulta pidätyskuvalta. Minun kuvani aiheutti miehessä naurunremakan ja kommentin: "Tästä tulee ihan mieleen ne yläasteen goottipunkkarit, jotka valkaisevat naamansa puuterilla."

Goottipunkkari ja sen kalpea poika.

Great. Vaalean puuterin sijaan olin kylläkin käyttänyt sävyttävää päivävoidetta, joka lupaa antaa iholle luonnollisen päivettyneen sävyn. Ripsiin olin sutinut vedenpitävää bambimaskaraa, jonka bambituloksia vielä odotellaan, mutta ripsissäpysymistulokset ovat parasta goottiluokkaa = huonot.

Itsensä ylenmääräinen paahtaminen on toki passé, out ja so last season, mutta rajansa kaikella. Terve ulkoilmaihmisen väri kelpaisi myös tälle terveelle ulkoilmaihmiselle. 

Mutta ---

Tämä goottipunkkari tuli juuri viiden päivän toivioretkeltä aurinkoisesta Floridasta. 
Kalpeana. 

Samainen goottipunkkari on maannut viikon Karibian auringon alla ja palannut kotiin. 
Kalpeana. 

Goottipunkkari valmistautuu shortsikauteen itseruskettavalla, jotta lapset eivät peloissaan huuda "olmi!" ja vaihda kadun toiselle puolelle. 
Tosin Wikipedian mukaan olmikin tummenee auringonvalossa.

Onneksi kesän ja auringon myötä saan sentään pisamoita. 

Ja onneksi perheessä on kaksi rantaleijonaa, jotka ruskettuvat vaikka pilvisenä päivänä. Ja naureskelevat meille perheen olmeille.

Välipalalla

Viestin luettuasi sinun tulee välittömästi syödä se.

- Salainen Agentti

Jei?

Hilloleipä taipuu moneksi, maapähkinä- tai mantelivoilla.

Sunshine State of Mind

Viiden päivän pikaloma Orlandon lämmössä on onnellisesti takana. Matkalla tutustuimme avaruusaluksiin, alligaattoreihin ja autokilparataan, auringosta nyt puhumattakaan. Lisäksi vain oltiin, uitiin, uitiin ja uitiin, mies hölkkäili resorttia ympäri, minä kävin aamujoogassa ja vinguttamassa visaa kulman takana olevassa Premium Outlet Centerissä. Täydellinen miniloma kaikin puolin siis.

Aurinkoa Cocoa Beacilla

Kennedy Space Centerin Rocket Garden.

16. heinäkuuta 1969 Neil Armstrong, Buzz Aldrin ja Michael Collins kävelivät tätä huoltosiltaa pitkin laukaisutornista Apollo 11 -modulin kyytiin määränpäänään kuu ja Rauhallisuuden meri. 10. huhtikuuta 2011 Leo käveli siltaa pitkin määränpäänään äidin syli.

Sukkula STS-134 Endeavour valmiina laukaisualustalla. Suunniteltu laukaisupäivämäärä 29. huhtikuuta 2011. Kuva otettu LC 39 Observation Gantrystä käsin.

USA:n kolmanneksi suurin rakennus eli Vehicle Assembly Building.

Apollo / Saturn V Centerissä tutustuttiin lähemmin kuun valloittamiseen.

Gatorlandissa tehtiin temppuja, alligaattoreilla.

Alligaattoreiden ja kotieläinpihan lisäksi puistossa oli myös mittava kokoelma papukaijoja.

Ei kovinkaan hellyyttäviä eläinlapsia.

Majapaikkamme Orlandossa, Hiltonin Tuscany. Siisti ja äärimmäisen miellyttävä hotelli hyvällä paikalla, suosittelen siis lämpimästi. Bonusta erityisesti siitä, että vaikka huoneen joutui luovuttamaan lähtöpäivänä jo kymmeneltä aamulla, altaalle sai jäädä hengaamaan niin pitkäksi aikaa kuin halusi.

Näkymää pääuima-altaalta.

Perheemme vesipeto.

Daytonan radasta ei kuvamateriaalia ole koska --- kamera ei tykännyt sulaneesta suklaasta linssissä ja taisi se tälli asfaltin kanssa Gatorlandin parkkipaikallakin olla Ixus-paralle hieman liikaa.

Orlandon suosituimmat matkakohteet eli DisneyWorldin ja Universal Studiosin huvipuiston, samoin kuin Sea Worldin ja Wet'nWild vesipuiston jätimme suosiolla toiseen kertaan,  4 ja 1,5 vuotiaat poikamme kun eivät vielä kauheasti moisista huvituksista saa irti. --- Tai siis Leosta saisi ehkä turhankin paljon huutoa irti, varsinkin nuhaisena.

Sairastelulta ei siis tällä reissulla vältytty. Massachusettsin ja Floridan välinen lämpötilagradientti oli 20 celsiusastetta Floridan eduksi, joka tarkoitti juniorin välitöntä vilustumista kun lentokoneen renkaat iskivät kiitotiehen. Pahvitalon perheen Orlandon yöriennot koostuivat siis lähinnä kiukuttelevan pikkumiehen lepyttelystä. Tunnin välein. Grauh.

Paluulento kotiin myöhään keskiviikkoyönä oli nuhan takia myös aika mieleenpainuva --- tai siis se laskeutuminen. Koneessa ei jäänyt kenellekään epäselväksi mitä mieltä Leo ko. manööveristä oli. Joskus rusinatkaan eivät vain toimi.

Käytin poikaa seuraavana päivänä lääkärillä korvatarkastuksessa. Yllätyksekseni korvaulehdusta ei ollut, eikä onneksi myöskään keuhkoputkentulehdusta / -kuumetta pahan kuuluisesta yskästä huolimatta. Lapsi on siis "vain" vilustunut. Vaikka yskä lähtekin yskimällä ja nuha niistämällä, lääkärin suosituksesta hankin pojalle  allergialääkkeitä ja yskänlääkettä. Sanotaan että tieteellistä näyttöä lääkkeiden tehosta alle 6 vuotiaille ei ole, mutta meillä ne ainakin tepsivät. Lapsi ei ole enää tukehtua yskäänsä yöllä ja vanhemmatkin saavat nukkua.

Juoksuaika

Ihan vain pienellä lenkillä kävin. Levätä piti mutta puolisalaa vitosen heitin. Kilometreissä. Iltahämärissä. Shortseissa ja t-paidassa. Heijastinhenkseleissä ja otsalampussa. Lämmintä oli ruhtinaalliset +10. Piti kipittää pari piirua kovempaa ettei tullut vilu. Eipä tullut hikikään.

Mutta nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin! Tapasin itseni tänään jo miettimästä missä voisi juosta Cooperin testin. Olisi niin kiva kokeilla, voittaa itsensä.

Toivottavasti tämä menee kohta ohi, pahin into ja vimma ;D

Pet Shop Boys antoi tahtia alkulenkin puolen mailin ylämäkeen. Hullulla on halvat huvit.

Laskutoimitus

Paketissa sanotaan että se sisältää 88 kappaletta 16 cm x 20 cm puhdistuspyyhkeitä. Leo epäili asiaa ja suoritti tarkistuslaskennan.

"...Seitsemänkymmentäkuusi, seitsemänkymmentäseits... Ai hei äiti!"

Paratiisilintuja

Tänään on taas kiusattu kehoa ja mieltä. Päivän urheilullisena epistolana oli ensimmäinen joogatunti sitten sairastelun. Jotta paluu arkeen tapahtuisi miellyttävästi, valitsin tavallisen Asthangan sijaan omasta mielestäni helpomman Power Vinyasa Yoga -tunnin.

Awkward Chair Pose, Utkatasana

Ja pieleen meni. Se helppous nimittäin. Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen olin jo valmis nappaamaan maton kainaloon ja poistumaan kohti ulko-ovea. Mutta citius-altius-fortius sentään, kesken ei luovuteta, ei ellei pää ole irti-poikki kainalossa!!!

Bird of Paradise

Citius, altius, fortius --- nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Raaka, länsimainen ja niin kovin helppo tapa hahmottaa ruumiinkulttuuria. Juosta pitkin maata ja mantuja kiljuvista kintuista välittämättä. Kauhoa rataa edes-takaisin karjuvista käsivarsista piittaamatta. Ja niin minua, joka voimakkaan sisäisen kilpailijavietin piiskaamana joskus häviää jopa itselleen.  

King Dancer Pose, Natarajasana

Citius, altius, fortius --- nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Täysin väärä lähtökohta harrastaa joogaa. Yksi joogan keskeisistä ajatuksista ainakin minulle on oppia kuuntelemaan ja kunnioittamaan omaa kehoaan. Ja olemaan sille lempeä. "Let all judgement go," kuten opettaja sen sanoi. "Let all judgement go." Tee rauha maailman ja sovinto itsesi kanssa. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet --- hyvänä, riittävänä, onnellisena, sinuna.

Camel Pose, Ustrasana

Tänään mieli oli levoton ja kroppa väsynyt, kunnon lepo on siis paikallaan. Olin hyvä seisomaan päälläni mutta huono seisomaan yhdellä jalalla. Ja staattiset liikkeet aiheuttivat vapinaa ja hikoilua entisestäänkin kuumassa salissa. Jonain toisena päivänä asiat saattavat olla toisin. Päällään.

Kuvat kaiveltu täältä. Kaikki asennot kuuluivat tämän päivän tuntiin ja ne suoritettiin kirjoittajan toimesta enemmän ja vähemmän sisulla kunnialla lempeästi kehoa kuunnellen.

Naiseksi pukeutunut nainen

Mekkominä on jotekin talven jäljiltä hukassa. Liekö kadonnut untuvatakin uumeniin. Tai pudonnut toppakenkään. Kevään tullen sitä on kuitenkin ryhdyttävä varovaisesti etsimään. Kaivelemaan ja kutittelemaan, josko se tulisi sieltä esille.

Mekko on ihan kiva. Vyö vyötärön sijaan lantiolla. Periaatteessa siis ihan kelpo esitys --- Mutta kuitenkin... olenko se minä?

Mekko: LOFT Ann Taylor

Vyö ja kengät: Steve Madden

Huomasitteko että rouvalle on kasvanut pieni haba Leon kantamisesta? Jotenkin antaa kivan tyttömäisen (trans)vivahteen ;)

Dadaa aamusta iltaan

Nimen "Dada" alkuperä on epäselvä. Jotkut uskovat sen olevan merkityksetön sana. Toisten mielestä se tulee romanialaisten taiteilijoiden Tristan Tzaran ja Marcel Jancon usein käyttämästä romaniankielisestä sanaparista "Da, da" - joka tarkoittaa "kyllä, kyllä". Joidenkin väittämien mukaan Zürichiin kokoontunut taiteilijaryhmä, jonka tarkoituksena oli perustaa uusi suuntaus, valitsivat nimen satunnaisesti pistämällä ranska-saksa-sanakirjaa summanmutikassa ja valitsemalla nimen, johon osuisivat. "Dada" on ranskassa lastenkielinen nimitys keppi- tai keinuhevoselle. Ranskan kielessä on myös ilmaisu "c'est mon dada" - se on harrastukseni.

Lähde: Wikipedia

 

 

 

 

 

 

Aika vähän noille tarvitsee tekemistä keksiä. Mussukoille.

Perhosia vaipassani

Tiesittekö että on olemassa tyttövaippoja ja poikavaippoja? Käytännössä kyseessä on ihan sama tuote, mutta tyttövaippa on vaaleanpunainen ja poikavaippa vastaavasti enemmän vaaleansininen. Ja tyttövaipassa söpöstellään mutta poikavaipassa harrastetaan reipasta toimintaa.

Herttaista, eikö totta? 
- Istu sinä Kerttu siinä sohvan nurkassa kampaamassa nuken tukkaa.
- Ja Petteri juokseekin tuolla reippaasti taloa ympäri.
Näin ne asenteet juurrutetaan ennen kuin edes potalla osataan käydä. 

Viime vaippaostoksilla poikavaipat olivat lopussa. Jouduin siis ottamaan Leolle paketillisen tyttövaippoja. Ajattelin että ei ne nyt niin pahoja voi olla.

Olin väärässä.
Perhosia prkl!
Ja sisällä varpusia.

Kuvat on raavittu täältä. Ja ei, ne eivät maksa minulle mitään tästä ilmaisesta mainoksesta.

Kuviokelluntaa

Kävin maanantain kunniaksi uimassa.

Reilu kolme varttia ja 2 kilometriä myöhemmin mieli on huuhdottu turhista huolista ja kroppa rääkätty sopivan raukeaksi. Vielä kun tämä käännös vain alkaisi sujumaan.

Valitettavasti vain uintikurssini loppui. Ja oma ulkoallas aukeaa vasta kesäkuussa. 

Pahviperhe kelluu muutaman päivän täällä.

Ensiavuksi täytynee käväistä Floridassa ottamassa ulkoallastuntumaa. Mutta kas, lento sinne lähteekin sopivasti lauantaina :)

Paidankääntö

"Solmuvärjätyt vaatteet ovat ehkä kamalinta mitä tiedän.
Ja tietenkin muotia tänä keväänä.
Hmpf!"

--- Pahvitalon emäntä

T-paita LOFT Ann Taylor, Farkut Prada, Vyö Marella, päälaki Leo

Eilinen iltapäiväkävelyni Leon kanssa kulki Pahvitaloa lähinnä olevan vähemmän tätimäisen muotiliikkeen kautta. Alelaarista mukaani tarttui jotain kamalaa mutta ehkä juuri siksi kuuminta hottia.

Rouvasta on siis tulossa vanhemmiten boheemi hippi.
Se on kriisin paikka.

Kympin lenkki

Kevään ensimmäinen kymppi on nyt juostu. Maileissa.

Kympin jälkeen. Kuvan otti Niilo 4-vee.

Juostessa oli aikaa miettiä kaikkea joutavaa. Sitä kuinka polvia särki. Lonkkia jomotti. Pohkeita puristeli. Mutta hei, puolimaratonkunnossa kuitenkin. Pari-kolme hassua mailia ja vähän lisää vauhtia niin se on siinä.

Ja sitten loppukevennys. 

Paikallinen teinikossi pitää yllä kuvattua läähättävää keltapaitaa varmaan maailman epätoivoisimpana stalkkaajana. Juoksin hänen ohitseen neljästi.

Brûlée, Crème Brûlée

Omin käsin laadittu, liian paksulla sokerikuorella.

1 3/4 kuppia half-and-half- tai kevytkermaa
5 munankeltuaista, kevyesti vatkattuna
1/3 kuppia sokeria
1 teelusikallinen vaniljaa
1/8 teelusikallista suolaa

Kiehuvaa vettä

1/4 kuppia sokeria

Huomaa amerikkalaiset mittayksiköt. Muunna yksiköt eurooppalaiseen makuun esim. täällä.

1. Esilämmitä uuni 325 Farenheitasteeseen. Kuumenna kerma paksupohjaisessa kattilassa kiehumispisteeseen. Nosta syrjään liedeltä.
2. Sekoita keskikokoisessa kulhossa munankeltuaiset, kolmasosakupillinen sokeria, vanilja ja suola. Vatkaa lankavispilällä kunnes ainekset ovat kunnolla sekoittuneet. Kääntele munaseoksen joukkoon vähitellen kuuma kerma.
3. Laita kuusi kappaletta 6 unssin vanukas(/kohokas)vuokia (hätätilassa kahvikupitkin käy) matalalaitaiseen paistovuokaan (esim. lasagnevuoka). Jaa kerma-muna seos tasaisesti vuokien kesken. Kaada paistovuoan pohjalle kiehuvaa vettä siten että se peittää crème brûlée -vuoat noin puoleen väliin. Laita paistovuoka uuniin.
4. Paista 30-40 minuuttia tai kunnes vanukastaikina ei tartu tikkuun/veitseen (siis kokeile kypsyyttä samalla tavoin kuin kakuissa). Poista pikkuvuoat vesihauteesta ja anna jäähtyä. Peitä ja jäähdytä edelleen kylmässä vähintään tunnin ajan.
5. Ota crème brûléet huoneenlämpöön 20 minuuttia ennen tarjoamista. Pinnan sokerikuoren voi tehdä joko pienellä bunsenlampulla tai, sen puuttuessa, sulattamalla/ruskistamalla sokeria paksupohjaisessa paistinpannussa.
6. Valuta sulan sokerin ohueksi "ristikoksi" vanukkaiden päälle (toim. huom.: liian paksu ei lohkea lusikalla). Tarjoile välittömästi.

Ohje: Better Homes and Gardening, New CookBook.

-----

Crème brûlée on klassikkojen klassikko. Ja Tonin suosikki.
Paperilla herkku ei vaikuta kovin vaikealta, pikemminkin päin vastoin.
Tänään sateen ja paisteen välissä oli siis mitä parhain aika kokeilla.
Vaihtelevalla menestyksellä.

Ensimmäinen kompastuskivi oli kerma. Half-and-half kerma syntyi tähän hätään kuohukermasta ja rasvattomasta maidosta. Oikeastihan pitäisi käyttää rasvattoman sijaan kokomaitoa, jotta lopputuotteen rasvapitoisuus saadaan 12%:n tuntumaan. Kevytkerma on half-and-halfia raskaamapaa, rasvaprosentti noin 20%.

Toinen pieni kauneusvirhe oli muna-kerma seoksen vispaaminen. Reseptiä lukemalla selviää kyllä että pelkkä ainesten tasaiseksi sekoittaminen riittää. Vispaamalla saa aikaan vain rumaa vaahtoa, joka nousee annosvuokien pintaan annosta rumentamaan. Vaahdon voi toki kuoria pois halutessaan/tajutessaan.

Kolmas kömmädys oli veden keittäminen vesihaudetta varten. Jos liedessä ihan lukee että "front" ja "rear" havinnollisten kuvien kanssa, brunetti-insinöörinkin pitäisi osata laittaa oikea levy päälle. Mutta kun ei. Yritin siis veden keittämisen sijaan irroittaa takalevyllä säilytyksessä olevasta valurautapadasta pohjaa hehkuttamalla sitä tyhjänä levy täysillä. Onneksi en onnistunut. 

Neljäs köhiminen tapahtui paistamisessa. Paistoin 35 minuuttia. Kokeilin veitsellä. Raakaa. Paistoin 10 minuuttia lisää. Kokeilin veitsellä. Raakaa. Paistoin vartin lisää. Kokeilin veitsellä. Raakaa. Paistoin vielä sen verran aikaa että sain pursotettua pellillisen marenkeja loppuun. Kokeilin veitsellä. Olkoon. Ihan hyvät niistä tuli. Pikajäähdytys ja kelmut päällä jääkaappiin. Otaksuin että crème brûléen pitkähkö hyytmisaika liittyi ensimmäiseen kompastuskiveen. Sitten katsoin taas uuniin ja manasin. Pikkumarengit olivat ruskistuneet 325 asteessa kullanruskeiksi.

Viides viiraus tapahtui sokerikuoren valmistamisessa juuri ennen tarjoilua. Sulatin sokerin pannulla ja valutin sen pannun laitaa pitkin annosvuokien päälle. Ei näin: tällä tekniikalla saa aikaiseksi ainoastaan paksun ja kovan sokerikannen, jota ei lusikalla syödessä helpolla rikota. Ensi kerralla valutan sulan sokerin lusikalla tms. ohueksi ristikoksi crème brûléen päälle. Tai hankin sen pikku bunsenin.

Mutta muuten maku ja rakenne oli kohdallaan.
"Saman makuista ne ravintolassa tarjoaa," totesi mieskin.
Vähän sama kuin sanoisi että rakastaa kokkia ;)

Ensi kerralla pitää ehkä vain keskittyä hieman paremmin.
Ei kokata rinnalla perheelle lounasta ja iltapalaa.
Vatkata marenkitaikinaa ja erotuomaroida lapsia.

Tai sitten vain jatkaa tätä elämänmakuista ja -näköistä kokkaamista.
Jota ♥ kuin elämää itseään.

Luovaa ajankulua

Oli synkkä ja vetinen ränt... no, luminen aprillipäivän aamu. 

Niilon masua nipisteli ja poika pyysi antamaan kuumetta. Annoin kuitenkin särkylääkettä. Puolikuntoisuuden takia jouduimme jättämään perjantaijumpan väliin. 

Aamupala. TV:n lastenohjelmia tovi. Mitäs sitten tehtäisiin...? No, vaikkapa kortit mummeille.

Projekti alkoi jouhevasti. Leo piirsi oman vapaan näkemyksensä elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta. Niilo leikki itse tekemällään lipulla. 

Pian kuvan ottamisen jälkeen pienimmältä taiteilijalta paloi pinna. 

- Miksi piirtää paperille kun voi piirtää pöytään?!?

- Miksi ylipäätään piirtää kun voi äksäillä lattialla?!?

- Kas, pikkuauto *brrrrr* *brummmbrumm* *brrrrrr*

Mummin perinteisempi kukkakortti. Kukan piirsi Niilo ja lehdet laati Leo, äiti vain hieman leikkasi ja liimasi.

Mummon moderni 3D -kortti. Työnjako sama kuin yllä.

Valmiit kortit paketoituina kuorissaan. Poikien äiti oli enemmän kuin tyytyväinen aikaansaannoksiin. 

Silläkin uhalla että lounas myöhästyi ja lapset hirnui nälästä niin että ainut tapa saada heidät pysymään nahoissaan oli heittää yleisön joukkoon rusinoita ja antaa katsoa "Trucks" kolme kertaa putkeen ja kiireessä oli pakko käyttää purkkipastakastiketta vanhan sadon lihapullien kanssa... Onni onnettomuudessa että Barillan paahdetulla valkosipulilla maustettu tomaattikastike sopikin sitten täydellisen hyvin yhteen hyvän sadon lampaanlihapullien ja pennepastan kanssa. Kannattaa muuten joskus toistekin kokeilla lampaan jauhelihaa lihapulliin 

= nam!

Korttien kuoren sinetöi ikikukka. 

Värillinen kartonki on "leimattu" sormivärillä ja sitten vain leikattu yksinkertaisen kukan muotoon. Kukan varreksi piippurassi, heteiksi muutama helmi, samoin kuin vartta tukemaan kukan alle. 

Perusidea kukkaan on muuten napattu Kaapon äidiltä :)

Lapset on kiva tekosyy kaikelle tällaiselle pikku näpräämiselle. 

Viime jouluksi laadin yhdessä Niilon kanssa isovanhemmille ja kummeille viisi (5) seinäkalenteria, jossa jokaisen kuukauden yhteyteen oli askarreltu kuukauteen sopiva kuva, enimmäkseen erilaisia kollaasitekniikoita käyttäen. Kokeilimme myös perunaleimasinta ja leluilla ja kasveilla leimaamista, olipa mukana jokunen Niilon omakätinen piirroskin. Aiheiksi valikoiutui mm. lumiukkoja, äitienpäivä-valkovuokkoja, hiekkarantaa ja suuria kurpitsoja. Idea tähän kalenterityöhön tuli Niilon esikoulusta, joka toimittaa joka kuukaudesta samanlaisen omatekemän kalenterilehden. 

Ihania töitä :) 

Aloitimme kalenteriprojektin hyvissä ajoin (heinäkuussa), koska ymmärrettävistä syistä nuoren taiteilijan luovuuden puuskat ovat varsin lyhytkestoisia. Ja silti marraskuussa tuli ihan kauhea kiire. Jos siis ryhdyt taideprojektiin lasten kanssa, varaa aikaa. 

Ja hermoja.

Ja vielä vähän lisää aikaa.

Sileitä mietteitä

Kiitos Microsoft tästäkin kivasta kuvasta!

Totesimme joku aika sitten ystävättäreni kanssa että olemme tulleet merkittävään ikään: Ensimmäisten Oikeiden Ikäryppyjen Ikään. 

Iiiiiiik!!! 

Viisi vuotta tästä eteenpäin ja meillä on edessämme Suuri Valinta: naama vai peppu. 

Iiiiiiiiik!!!!

Olimme molemmat tahoillamme perehtyneet amerikkalaiseen kaksoistutkimukseen tekijöistä jotka vaikuttavat kasvojen vanhenemiseen. Alle nelikymppisenä painoindeksiltään hoikemmat näyttävät nuoremmilta MUTTA neljänkympin jälkeen puntari heilahtaakin päinvastaiseen suuntaan: nuoremmilta näyttävätkin ne aavistuksen pönäkämmät siskot. (Tutkimuksen löytää muuten täältä, abstraktin voi lukea ilmaiseksi.)

Tämäkin vielä. Ihan kuin naisten elämä muutenkin olisi liian helppoa ja yksinkertaista.

Mutta voiko kakkua mitenkään syödä ja säästää? Paikallisten naistenlehtien (treeni-sellaisten) mukaan tottahan toki: vahtimalla tarkkaan jokaista suupalaansa ja treenaamalla kuin pieni eläin. Ura ja perhe, loistavasta sosiaalisesta elämästä puhumattakaan, hoituvat sitten siinä sivussa, sillä onhan vuorokaudessa tunteja.

Mitä se oikea ruoka sitten on? Luotettavan lähteen mukaan, jotta naama pysyisi oikoisena, juurikin tätä:

- Mustikoita ja granaattiomenaa (antioksidantteja / anthocyanins ja C vitamiinia)
- Tummaa suklaata (antioksidantteja / flavonoideja)
- Pinaattia (antioksidantteja / luteiinia ja A vitamiinia)
- Saksanpähkinöitä (Omega-3:sta ja E vitamiinia)
- Jugurttia (kalsiumia ja sinkkiä)
- Tomaatteja (antioksidantteja / lykopeeniä)
- Kiiwejä (C vitamiinia)
- Soijaa (isoflavones)
- Porkkanoita, bataatteja ja kurpitsaa (beeta karoteenia)
- Vihreää teetä (antioksidantteja / catechins)
Ja vettäkin pitäsi varmaan juoda. Paljon.

Ensimmäiset Ikäryppyni ovat siis pohjimmiltaan rakkaan aviopuolisoni syytä. Hän kieltäytyy ostamasta minulle kiiwejä, koska ne tuodaan tänne(kin) Uudesta Seelannista, järjettömän matkan takaa. Maailma siis pelastuu mutta oma vaimo rypistyy.

Ja en minä oikein tuosta soijastakaan ole vielä pavulle päässyt.

Rypistyn siis rauhassa miettien Suurta Valintaani. Ja juon paljon kylmää kahvia.

Lyhyt muisti

Perheen täysi-ikäisten jäsenten käymä keskustelu aiemmin viikolla:

- Voi $#£%§le! Viikon lopulla sataa taas lunta, viidestä kymmeneen tuumaa. Siis tämä Uuden Englannin kevät on ihan syvältä!
- Unohdatkohan nyt jotain?
- ???
- Suomessa on vähintään samanlaista.


--- Joka ei muuten lohduta yhtään.
Mutta April showers bring May flowers.

Fiksumpi antaa periksi

Oletteko koskaan miettinyt mitä marakassien sisällä on? Pohtineet mikä aiheuttaa sen kivan "siih-siih" -äänen niitä ravistettaessa? Niilolle asia selvisi eilen illalla.

Kesken iltajamien poika tuli yläkertaan hakemaan äitiään ja ilmoitti että "oli tapahtunut vahinko." Vahinko oli haljennut marakassi. Tai ei se tarkalleen ottaen ihan vahinko ollut: kun tavaroita hakkaa nelivuotiaan pikkupojan apinanraivolla riittävän kauan yhteen, fiksumpi antaa jossain vaiheessa periksi. Vähän niin kuin insinööri ja ratakisko, tiedättehän.

Seuraus oli kuitenkin se että pieniä metallikuulia oli pitkin poikin leikkihuonetta ihan riittävästi.

Ei enää "siih-siih" eikä edes kovin "tsuku-tsuku". Vain imuri sanoi "suuh-suuh".

Peukkukiukku

Leo ei ole koskaan syönyt tuttia. Leo on enemmän peukkumiehiä. Ja jos tutista vierottaminen on hankalaa niin miettikääpä millaista on peukusta vieroittaminen? Aivan oikein, toivotonta. Mutta aina voi silti yrittää.

"Parempi oma peukku suussa kuin kymmenen tuttia oksilla."

Leo on nautiskellut vasemman käden peukalostaan nyt reilut puolitoista vuotta. Väsyneenä. Hämillään. Harmissaan. Hampaiden vaivatessa. Ajatuksissaan. --- Ja sen huomaa peukkuparasta.

Kysyessäni asiasta lastenlääkäriltä, hän sanoi että asialle ei voi tehdä mitään. Poika on imeskellyt peukkua jo äidin vatsassa ja imeskelee sitä niin kauan kuin imeskelee.

Hammaslääkäriltä kysyttäessä imemisellä on toki vaikutusta purennan kehittymiseen. Toistaiseksi hampaat ovat paikallaan mutta ajan mittaan tilanne voi ahkeralla imijällä muuttua.

Viime viikonloppuna kävimme siis toivottomaan urakkaan. Tavoitteenamme oli pelastaa Leon peukalon kärsinyt iho, ehkä jopa vierottaa poika imeskelystä. Aseina taistelussa meillä oli lapsiperheen tiikeribalsami eli Bepanthen-voide ja sukka.

Lähtökohtaisesti aika oli huono. Hammas no 17 on vihdoin tulossa pintaan ja peukalon lisäksi suuhun karkaavat herposti muutkin sormet, aina nyrkkiä myöten.

Sotasuunnitelma oli heppo ja yksinkertainen. Leo imeskelee peukkuaan eniten ennen nukahtamistaan. Näin ollen, voitelin peukun Bepanthenilla ennen päiväunia ja yöunia ja laitoin peukun suojaksi napakan lasten sukan. Nerokasta, dear Watson! --- Paitsi vastassa olevan kohta 19 kuukautisen pikkumiehen mielestä.

Ensimmäisellä kerralla sukka aiheutti miltei tunnin kestävän peukkukiukun. Ei, nyt vähättelen --- peukkuraivon. Raivoa taltuttamaan tarvittiin äidin lisäksi myös iskä. Ja jopa oli voittajaolo kun poika sammui riehuttuaan päiväunille, ilman peukkusukkaa peukku suussa, tietenkin.

Yöunille käytäessä peukkukiukku nosti taas päätään, mutta laski heti kun äiti poistui huoneesta. Sukka lähti kädestä ja peukku löysi tiensä suuhun.

Ensimmäisen päivän jälkeen kiukkua ei juurikaan esiintynyt ja poika miltei tarjosi peukkuaan voideltavaksi ja sukatettavaksi. Äiti ei vain niin nopeasti osaa selkäänsä kääntää etteikö sukka lähtisi siinä ajassa kädestä. Kiva uusi leikki siis, paitsi äidin mielestä.

Kokeilin tuplasukkaa. Peukun esiin kaivaminen kesti ehkä 2 sekuntia.

Kokeilin sukkia molemmissa käsissä. Peukku oli esillä noin 3 sekunnissa.

Mietin omien polvisukkieni kokeilemista. Leksa varmaan nauraa ne nähdessään päin naamaa ja sanoo "Sucker!" --- tai siis sanoisi jos osaisi puhua.

Onneksi Bepanthen on silti parantanut peukalon halkeilevan ja punoittavan ihon.

Vieroittamisrintamalla äiti ja iskä luovat nyt katseensa korkeuksiin ja toivovat että imu loppuu ennen kouluikää.