Peukkukiukku

Leo ei ole koskaan syönyt tuttia. Leo on enemmän peukkumiehiä. Ja jos tutista vierottaminen on hankalaa niin miettikääpä millaista on peukusta vieroittaminen? Aivan oikein, toivotonta. Mutta aina voi silti yrittää.

"Parempi oma peukku suussa kuin kymmenen tuttia oksilla."

Leo on nautiskellut vasemman käden peukalostaan nyt reilut puolitoista vuotta. Väsyneenä. Hämillään. Harmissaan. Hampaiden vaivatessa. Ajatuksissaan. --- Ja sen huomaa peukkuparasta.

Kysyessäni asiasta lastenlääkäriltä, hän sanoi että asialle ei voi tehdä mitään. Poika on imeskellyt peukkua jo äidin vatsassa ja imeskelee sitä niin kauan kuin imeskelee.

Hammaslääkäriltä kysyttäessä imemisellä on toki vaikutusta purennan kehittymiseen. Toistaiseksi hampaat ovat paikallaan mutta ajan mittaan tilanne voi ahkeralla imijällä muuttua.

Viime viikonloppuna kävimme siis toivottomaan urakkaan. Tavoitteenamme oli pelastaa Leon peukalon kärsinyt iho, ehkä jopa vierottaa poika imeskelystä. Aseina taistelussa meillä oli lapsiperheen tiikeribalsami eli Bepanthen-voide ja sukka.

Lähtökohtaisesti aika oli huono. Hammas no 17 on vihdoin tulossa pintaan ja peukalon lisäksi suuhun karkaavat herposti muutkin sormet, aina nyrkkiä myöten.

Sotasuunnitelma oli heppo ja yksinkertainen. Leo imeskelee peukkuaan eniten ennen nukahtamistaan. Näin ollen, voitelin peukun Bepanthenilla ennen päiväunia ja yöunia ja laitoin peukun suojaksi napakan lasten sukan. Nerokasta, dear Watson! --- Paitsi vastassa olevan kohta 19 kuukautisen pikkumiehen mielestä.

Ensimmäisellä kerralla sukka aiheutti miltei tunnin kestävän peukkukiukun. Ei, nyt vähättelen --- peukkuraivon. Raivoa taltuttamaan tarvittiin äidin lisäksi myös iskä. Ja jopa oli voittajaolo kun poika sammui riehuttuaan päiväunille, ilman peukkusukkaa peukku suussa, tietenkin.

Yöunille käytäessä peukkukiukku nosti taas päätään, mutta laski heti kun äiti poistui huoneesta. Sukka lähti kädestä ja peukku löysi tiensä suuhun.

Ensimmäisen päivän jälkeen kiukkua ei juurikaan esiintynyt ja poika miltei tarjosi peukkuaan voideltavaksi ja sukatettavaksi. Äiti ei vain niin nopeasti osaa selkäänsä kääntää etteikö sukka lähtisi siinä ajassa kädestä. Kiva uusi leikki siis, paitsi äidin mielestä.

Kokeilin tuplasukkaa. Peukun esiin kaivaminen kesti ehkä 2 sekuntia.

Kokeilin sukkia molemmissa käsissä. Peukku oli esillä noin 3 sekunnissa.

Mietin omien polvisukkieni kokeilemista. Leksa varmaan nauraa ne nähdessään päin naamaa ja sanoo "Sucker!" --- tai siis sanoisi jos osaisi puhua.

Onneksi Bepanthen on silti parantanut peukalon halkeilevan ja punoittavan ihon.

Vieroittamisrintamalla äiti ja iskä luovat nyt katseensa korkeuksiin ja toivovat että imu loppuu ennen kouluikää.