Brûlée, Crème Brûlée

Omin käsin laadittu, liian paksulla sokerikuorella.

1 3/4 kuppia half-and-half- tai kevytkermaa
5 munankeltuaista, kevyesti vatkattuna
1/3 kuppia sokeria
1 teelusikallinen vaniljaa
1/8 teelusikallista suolaa

Kiehuvaa vettä

1/4 kuppia sokeria

Huomaa amerikkalaiset mittayksiköt. Muunna yksiköt eurooppalaiseen makuun esim. täällä.

1. Esilämmitä uuni 325 Farenheitasteeseen. Kuumenna kerma paksupohjaisessa kattilassa kiehumispisteeseen. Nosta syrjään liedeltä.
2. Sekoita keskikokoisessa kulhossa munankeltuaiset, kolmasosakupillinen sokeria, vanilja ja suola. Vatkaa lankavispilällä kunnes ainekset ovat kunnolla sekoittuneet. Kääntele munaseoksen joukkoon vähitellen kuuma kerma.
3. Laita kuusi kappaletta 6 unssin vanukas(/kohokas)vuokia (hätätilassa kahvikupitkin käy) matalalaitaiseen paistovuokaan (esim. lasagnevuoka). Jaa kerma-muna seos tasaisesti vuokien kesken. Kaada paistovuoan pohjalle kiehuvaa vettä siten että se peittää crème brûlée -vuoat noin puoleen väliin. Laita paistovuoka uuniin.
4. Paista 30-40 minuuttia tai kunnes vanukastaikina ei tartu tikkuun/veitseen (siis kokeile kypsyyttä samalla tavoin kuin kakuissa). Poista pikkuvuoat vesihauteesta ja anna jäähtyä. Peitä ja jäähdytä edelleen kylmässä vähintään tunnin ajan.
5. Ota crème brûléet huoneenlämpöön 20 minuuttia ennen tarjoamista. Pinnan sokerikuoren voi tehdä joko pienellä bunsenlampulla tai, sen puuttuessa, sulattamalla/ruskistamalla sokeria paksupohjaisessa paistinpannussa.
6. Valuta sulan sokerin ohueksi "ristikoksi" vanukkaiden päälle (toim. huom.: liian paksu ei lohkea lusikalla). Tarjoile välittömästi.

Ohje: Better Homes and Gardening, New CookBook.

-----

Crème brûlée on klassikkojen klassikko. Ja Tonin suosikki.
Paperilla herkku ei vaikuta kovin vaikealta, pikemminkin päin vastoin.
Tänään sateen ja paisteen välissä oli siis mitä parhain aika kokeilla.
Vaihtelevalla menestyksellä.

Ensimmäinen kompastuskivi oli kerma. Half-and-half kerma syntyi tähän hätään kuohukermasta ja rasvattomasta maidosta. Oikeastihan pitäisi käyttää rasvattoman sijaan kokomaitoa, jotta lopputuotteen rasvapitoisuus saadaan 12%:n tuntumaan. Kevytkerma on half-and-halfia raskaamapaa, rasvaprosentti noin 20%.

Toinen pieni kauneusvirhe oli muna-kerma seoksen vispaaminen. Reseptiä lukemalla selviää kyllä että pelkkä ainesten tasaiseksi sekoittaminen riittää. Vispaamalla saa aikaan vain rumaa vaahtoa, joka nousee annosvuokien pintaan annosta rumentamaan. Vaahdon voi toki kuoria pois halutessaan/tajutessaan.

Kolmas kömmädys oli veden keittäminen vesihaudetta varten. Jos liedessä ihan lukee että "front" ja "rear" havinnollisten kuvien kanssa, brunetti-insinöörinkin pitäisi osata laittaa oikea levy päälle. Mutta kun ei. Yritin siis veden keittämisen sijaan irroittaa takalevyllä säilytyksessä olevasta valurautapadasta pohjaa hehkuttamalla sitä tyhjänä levy täysillä. Onneksi en onnistunut. 

Neljäs köhiminen tapahtui paistamisessa. Paistoin 35 minuuttia. Kokeilin veitsellä. Raakaa. Paistoin 10 minuuttia lisää. Kokeilin veitsellä. Raakaa. Paistoin vartin lisää. Kokeilin veitsellä. Raakaa. Paistoin vielä sen verran aikaa että sain pursotettua pellillisen marenkeja loppuun. Kokeilin veitsellä. Olkoon. Ihan hyvät niistä tuli. Pikajäähdytys ja kelmut päällä jääkaappiin. Otaksuin että crème brûléen pitkähkö hyytmisaika liittyi ensimmäiseen kompastuskiveen. Sitten katsoin taas uuniin ja manasin. Pikkumarengit olivat ruskistuneet 325 asteessa kullanruskeiksi.

Viides viiraus tapahtui sokerikuoren valmistamisessa juuri ennen tarjoilua. Sulatin sokerin pannulla ja valutin sen pannun laitaa pitkin annosvuokien päälle. Ei näin: tällä tekniikalla saa aikaiseksi ainoastaan paksun ja kovan sokerikannen, jota ei lusikalla syödessä helpolla rikota. Ensi kerralla valutan sulan sokerin lusikalla tms. ohueksi ristikoksi crème brûléen päälle. Tai hankin sen pikku bunsenin.

Mutta muuten maku ja rakenne oli kohdallaan.
"Saman makuista ne ravintolassa tarjoaa," totesi mieskin.
Vähän sama kuin sanoisi että rakastaa kokkia ;)

Ensi kerralla pitää ehkä vain keskittyä hieman paremmin.
Ei kokata rinnalla perheelle lounasta ja iltapalaa.
Vatkata marenkitaikinaa ja erotuomaroida lapsia.

Tai sitten vain jatkaa tätä elämänmakuista ja -näköistä kokkaamista.
Jota ♥ kuin elämää itseään.