Kivimetsä

Bryce Canyon, Utah.

Grand Canyon oli edellisenä päivänä turruttanut aistimme. Aamupäivän ajomatka Arizonasta Utahiin oli viimeistellyt työn. Liian paljon näkemistä. Liian paljon kauneutta. Kameran liipasinkäsikin alkoi jo puutua.

Juoksimme ensimmäiset näköalapaikat läpi puolijuoksua.
- Nääh. Kiviä. Ihan kivoja.
Puolessa välissä matkaa havahduimme:
- Täällä on muuten todella hiljaista. Oikeastaan täysin äänetöntä.
Näinä taustahäyn aikoina havainto oli hätkähdyttävä. Hiljaisuus tuntui omituiselta. Mutta hyvältä.

Viimeinen näköalapaikka, Bryce Point, räjäytti pankin. Punainen kivimetsä avautui eteemme täydessä kauneudessaan. Valitettavasti vain hiljaisuus oli tipotiessään. Bussilastillinen japanilaisia sattui paikalle samaan aikaan.

Ottaessani käsivaralta nopeasti muutaman kuvan, vieressäni kamerajalkojen kanssa liikkeellä olleet paikalliset puoliammattilaiset puhuivat täydellisestä valosta. Siitä, jonka toinen oli löytänyt tulemalla paikalle ennen aurigonnnousua. Toinen aikoi löytää sen tulevana yönä kuunvalossa, keskiyöllä.

Valo ei ollut ehkä tälle kuvaajalle täydellinen. Taiteen sijaan tulikin dokumentti.
Ja matka jatkui ---

 

 

PS: Niitä täydellisen valon kuvia löytyy esim. täältä.