 |
| Kuva. |
Hiusten pitaa olla paksut, kulmat siistit ja rapsyripset pitkat ja tuuheat. Viiksia ei saa olla, eika kainalokarvoja, ei napajouhia saati kinttukarvoja. Tirkistelijoille tiedoksi, etta majavat jatan tassa postauksessa rauhaan. Sori.
Muistan vielakin kuinka 16-vuotiaana isoveljeni kaveri, Anssi nimeltaan, ihmetteli kahvipoydassa kuinka naisillekin kasvaa viikset. Loysin pinsetit aika nopeasti.
Judossa, noin samanikaisena, pari-kolme vuotta nuorempi poikajudoka kehtasi mattorandorissa valittaa saarisangen raapivan. Siis voi tsiisus! Kokeilin karvanpoistoaineet, kylmavahat ja kuumavahat. Iho lahti mutta karvat jai. Ei ollut siis gilletten voittanutta, sangesta huolimatta.
2000-luvun puolivalissa vahan rinnalle tuli sokerointi. Sanoivat etta kun sinnikkaasti kay sokeroittamassa karvojaan, lopulta kasvu hidastuu tai ainakin karvan laatu muuttuu ohueksi ja untuvaiseksi. Katinkontit! Kavin vuoden-pari saannollisesti sokeroittamassa mm. saariani. Ihan samanlaista tikkua kasvoivat ja samaan tahtiin kuin ennenkin.
Jossain vaiheeessa mietin jopa laser-hoitoa. Siina karvatupet poltetaan yksitellen laserilla ja riittavan monen kaynnin jalkeen karvankasvun pitaisi loppua kokonaan. Ehka. Toimenpide maksaa muutaman tuhatlappusen, riippuen kayntikerroista. Varasin pari vuotta sitten jopa tutustumiskaynnin laserointiklinikalle, jonka kuitenkin peruin viime metreilla. Tulin jarkiini. Se ehka ei riita, varsinkin kun niilla tuhatlappusilla ostan gilletteja kevyesti koko loppuelaman tarpeen ja enemmankin.
Karvat siis ovat ja pysyvat. Viiksia nypin silmat kyynelissa samalla kun pidan tummia kulmiani ojennuksessa. Muita alueita raavin venuksellani, useita kertoja viikossa. Talvella karvat pysyvat hyvin kurissa, mutta nain kevaalla... Samalla kun luonto heraa, heraavat karvani. Jos hiukseni kasvaisivat samaan tahtiin kuin saaritikkuni kevaalla, minulla olisi parissa kuukaudessa hiukset puoleen selkaan. Yngh!
Mutta jos nyt jotain positiivista naista karvoista ---
Nailla geeneilla minun ei tarvinne koskaan tatuoida kulmakarvojani.
Jatan nyt talla kertaa kysymatta miten teidan karvanne voivat ;)
2000-luvun puolivalissa vahan rinnalle tuli sokerointi. Sanoivat etta kun sinnikkaasti kay sokeroittamassa karvojaan, lopulta kasvu hidastuu tai ainakin karvan laatu muuttuu ohueksi ja untuvaiseksi. Katinkontit! Kavin vuoden-pari saannollisesti sokeroittamassa mm. saariani. Ihan samanlaista tikkua kasvoivat ja samaan tahtiin kuin ennenkin.
Jossain vaiheeessa mietin jopa laser-hoitoa. Siina karvatupet poltetaan yksitellen laserilla ja riittavan monen kaynnin jalkeen karvankasvun pitaisi loppua kokonaan. Ehka. Toimenpide maksaa muutaman tuhatlappusen, riippuen kayntikerroista. Varasin pari vuotta sitten jopa tutustumiskaynnin laserointiklinikalle, jonka kuitenkin peruin viime metreilla. Tulin jarkiini. Se ehka ei riita, varsinkin kun niilla tuhatlappusilla ostan gilletteja kevyesti koko loppuelaman tarpeen ja enemmankin.
Karvat siis ovat ja pysyvat. Viiksia nypin silmat kyynelissa samalla kun pidan tummia kulmiani ojennuksessa. Muita alueita raavin venuksellani, useita kertoja viikossa. Talvella karvat pysyvat hyvin kurissa, mutta nain kevaalla... Samalla kun luonto heraa, heraavat karvani. Jos hiukseni kasvaisivat samaan tahtiin kuin saaritikkuni kevaalla, minulla olisi parissa kuukaudessa hiukset puoleen selkaan. Yngh!
Mutta jos nyt jotain positiivista naista karvoista ---
Nailla geeneilla minun ei tarvinne koskaan tatuoida kulmakarvojani.
Jatan nyt talla kertaa kysymatta miten teidan karvanne voivat ;)
5 comments:
Vastaan silti eli kiitos kysymättömyydestä: hyvin voivat. :)
Tai huonosti, mistä suunnasta niitä nyt katsoo.
Olen epiloinut ja vahannut sääriäni n. 25 vuotta ja JO nyt näkyy läiskiä, joissa karvaa ei enää kasva. Jahuu ! Eli sitkeästi vain, niin kyllä ne lopulta luovuttavat varsinkin, jos parhaan kaverisi nimi on SurgiWax. Toimii jopa paremmin kuin se kuuluisa junan vessa. En väsy koskaan ylistämään sitä. Sokerointi on ihan perseestä. Sattuu eikä ole mitään iloa, mutta tosta vahasta on. Suosittelen.
Meinasin muuten tohon Majava-postaukseen kommentoida, että nyt saat kaikki pervot blogiisi. ;)
Buahaaa :D Karvat ovat kestokeskustelussa siskoni ja serkkujeni ja kaverini (ja sorry sisko, serkut ja kaveri tästä paljastuksesta...siis että ehkä lukijat arvaavat, että teilläkin niitä on ;) keskuudessa. Itse olen aina sanonut, etten voi ottaa itselleni karvaista miestä. En ainakaan tummalla karvalla varustettua tai ainakaan siinä vaiheessa, jos lapsia on tarkoitus myös koittaa saada... lapsista kun tulisi apinoita. Jep, jep... eli karvat ovat ja pysyvät! Huoh.
Huoh. Mä niin vihaan karvojani. Sen lisäksi että on tuuheat kulmakarvat ja huomattavat viikset, joita saa nyppiä harvase päivä, on minulla myös PARTA! Voi tsiisus näitä geenejä... Suunnitelmissani on kyllä laseroida partajouheni heti kun rahapussini sen sallii... Miespuoliset ystäväni eivät ikinä tiedä miten suhtautua, kun puhun heille parrasta :D Niin... ja ne säärikarvat. Rapakon tuolla puolen käytin sellaista järkyttävää myrkkyä, jonka kyljessä luki näin:
http://photos1.blogger.com/blogger/3290/556/1600/DSCN1862.jpg
Nollis, mutta tuohan on hyva tietaa. Jos nyt aloitan vahaamisen ja epiloinnin, 61 vuotiaana minulla on ehka muutama karva vahemman ;) Ja mita majavaan tulee, luonnonystaviahan tassa ollaan kaikki ;D
Anna, onkohan nuo meidan kinttupiikit yms. haivenet vain muistoja Laatokan rannalta? Saako siis karjalaisia geeneja kiittaa tastakin ihanuudesta?
Eveliina, siis aak! Mutta mista tuota saa? Pharmacysta vai? Toimiiko se?
Joo, kyllä se toimii! Haisee vaan ihan hirveelle. Sitä sai muistaakseni ihan ruokakaupasta... Walmartin nettisivulta ainakin löytyi :D Sen nimi on siis Magic Shaving powder ja merkki Softsheen-Carson.
Post a Comment