Uusia ulottuvuuksia

Parisen viikkoa sitten Niilon esikoululla oli hyväntekeväisyyshuutokauppa / -illallinen, jolla kerättiin varoja paitsi uutta ulkokiipeilytelinettä varten myös vähävaraisten perheiden opintien tukemiseen. Yhteisöllisyyden nimissä ja uteliaisuudesta myös Pahvitalon perhe tunsi vastuunsa ja osallistui tapahtumaan.

Ruoka oli --- kamalaa, vetistä, ylikypsää pastaa ja tomaattikastiketta. Mutta eipä tapahtumaan oltu pelkästään syömään tultu. Parasta oli hiljainen huutokauppa.   

Huutokaupattavat tavarat olivat tosi kivoja. Tarjolla oli niin paikallisilta yrityksiltä lahjoituksina saatuja juttuja aina vuoden lakimiespalveluista, jumppapaikan synttärijuhliin (jonka sain suureksi ylpeydekseni järjestettyä :), alamäkiajopaikan maastöpyöräilykurssista (jota Toni ei nyt sit kuitenkaan huutanut ja sai heti töissä asiasta huutia) herkkukaupan lahjakoreihin, kuin koululaisten vanhempien tarjoamia palveluksia, esimerkkinä vaikka "50 kukkasipulia istutettuna pihamaalle", "kasvimaan kitkennät koko kesälle" tai "kuukauden sunnuntaijälkiruoat toimitettuna". Poliisi ja palokunta kantoivat myös kortensa kekoon yhteisen hyvän eteen. He tarjosivat molemmat koulukyytiä, toinen poliisiauton, toinen paloauton kyydissä. Ihania, mittaamattoman arvokkaita elämyksiä --- jotka olivat tosin mitattavan kovissa hinnoissa heti huutokaupan alusta lähtien.

Lisäksi jokainen esikoululuokka oli tehnyt jotain omaa huotokaupattavaksi. Niilon ikäkauden luokat olivat koristelleet kivat jakkarat, jokainen luokka omansa. Ja minä tietenkin sain huudettua mitattavan edullisesti mittaamattoman arvokkaan Niilon luokan nimikkojakkaran meille lastenhuonetta (tai siis tällä hetkellä olohuonetta) koristamaan. Ihanaa!

Lapsille on avautunut jakkaran saapumisen myötä aivan uusi maailma. Miltei yltävät sen avulla jo keittiön yläkaapille, joka on miedosti huolestuttavaa. Kirjat löytyvät kirjahyllystä jakkaran avulla omatoimisesti, joka on taasen äärimmäisen kätevää.

Ehdottomasti siis win-win, palli ja kaikki. Äiti ja pojat tykkää. Ja koulukin sai kerättyä yhdessä illassa miltei 5000 taalaa yhteiseen hyvään.

Herkullinen sairastupa

Pahvitalossa on hiljaista.

Kaikki alkoi viikonloppuna, jolloin emäntä oli huonossa hapessa. Ei, ei mitään vakavaa, vain lapsiperheen perusikävää, vatsatautia.

Ja nyt Niilo on saman "Nixonin koston" kourissa. Voi lapsi-raukkaa, vaikertaa hiljaa sängyssään :(

Vaikka sairastaminen on ikävää, koituu siitä joskus myös jotain hyvää, tällä kertaa oikeita makuelämyksiä. Naapurin Nancy, seitsemänkymppinen leskirouva, laittoi meille sunnuntaina ruokaa. Pelkäsi kai että kuolemme nälkään kun pääkokki oli poissa pelistä ;) Ja se ruoka oli sanalla sanoen mahtavaa: pastaa maanmainiolla jauhelihakastikkeella ja täytettyjä vihreitä paprikoita --- niin hyviä että adjektiivit loppuivat kesken. Lisäksi tarjolla oli iso vadillinen salaattia baby-pinaatista, punaisesta paprikasta ja juustosta kevyellä vinaigrettekastikkeella. Toni kehui myös salaattia ylisanoin, mutta siihen en kipeällä vatsallani uskaltanut koskea. Amerikan-sisilialainen keittiö todella toimii!

Harmi vain että vatsaa kivisti vielä neljältä seuraavana yönä.

Leikki on lapsen työtä, erotuomarointi aikuisen

Kevään viidennen päivän iltapäiväajanvietteenä toimivat tervehenkiset ulkoleikit, lumisateen lomassa, tietenkin.

Ensin ajettiin kilpa-autolla.

Kilpa-auton rengasta korjaamaan tarvittiin koko varikkotiimi.

Äiti oli ryppyinen. Leo ei.

Niilo oli ihan little monkey Nancy-tädin puussa.

Leo ei ymmärtänyt kävyllä leikkimisen hienoutta. Nykyajan lapset *sigh*

Sitten oltiin piilosilla. Niilo löysi piilon metsästä, kuten näkyy.

Leksa meni myöskin metsään.

Lumisade innosti Niilon tekemään kuraenkeleitä.

Ja lopuksi pistettiin pystyyn maansiirtoleikit talven tuhoamassa hiekkakasassa.

Kameran sammuttamisen jälkeen pikkuveli olisi halunnut liittyä isoveljen maansiirtoleikkeihin. Ja sehän ei käynyt. Ja kun Niilolle ei käynyt niin ei käynyt Leollekaan. Seurauksena massiivinen pikkumiehen hermoromahdus / itkupotkuraivari, jonka jälkeen veljekset toimitettiin määrätietoisen rivakoin ottein sisälle. "Jos ei leikitä sovussa niin ei leikitä ollenkaan," jyrähti tiukkis-äiti.

Valehtelisin jos väittäisin että tämä tuomio (joka perustui jo aiemmin pihalla esiintyneisiin lelunjakamisongelmiin) ei aiheuttanut märinää myös isommassa veljeksessä.

Mielestäni synnytysvalmennuksien lisäksi vanhemmille tulisi ehdottomasti antaa myös erotuomarikoulutusta.

Säästöksillä Väisäsen malliin

Tänään on säästetty Riitta Väisäsen opein niin maan perusteellisesti ja paljon. 

Jos kengissä on 75%:n alennus, niin se ei ole enää paha, eihän? Pitkällisen harkinnan jälkeen päätin siis kantaa vastuuni ja adoptoida parin Marc-sedän kenkiä.

"Marc-setä, lupaan antaa kengillesi hyvän ja rakastavan kodin."

Jos Juicy Couturen kesämekossa on 70%:n ale, niin se ei ole yhtään paha sekään, mutta 35%:n alennus urheilukassista vaatii jo tiukkaa tarveanalyysiä. --- Juu-u, Voilevin kansilla kerätty Haltin kevytreppu joutaa nyt eläkkeelle jumppakassin virasta, sillä LeSportsac tuli taloon.

Jumppakassi johon joogamatto ei mahdu. No, ei se mahtunut siihen vanhaan reppuunkaan.

Kaikkein paras säästös sattui kohdalle kuitenkin eilen. Löysin pehmeän ja lämpimän, hukkaan menneen vanhan ystävän uimahallilta.

Alennusprosentti vähintään 120%, tunnesyistä.

Kaipailin fleeceäni jo täällä, mutta löysin sen vasta eilen, puolentoista kuukauden hukassaolon jälkeen. Altaalle kävellessä katseeni osui tuttuun vihreään väriin löytövaatteiden laatikossa ja siellähän se uikutti, oli varmaan jo äitiä ikävä.

Päivän säästökset ovat siis pyöreät 300%. Mille tilille nämä voi tallettaa?

Muodin aallonharjalla

Olen tietämättäni surffaillut muodin kuumimmalla aallonharjalla.

Siis jos Stellalla farkut lököttää niin sen on pakko olla SE juttu, next big thing.

Lähde: Laatulehti

Kevään toinen päivä

Pieni pilvi pehmoinen
pimpeli pompeli pom,
heitti lumihiutaleen
pimpeli pompeli pom,
alas maahan lähtemääm,
aivan aivan yksinään.
Pitkä matka maahan on,
pimpeli pompeli pom.

Kuusen oksaan koetti
pimpeli pompeli pom,
Tarttua se tiukasti,
pimpeli pompeli pom.
Vaan ei pääty matka ei,
tuuli eteenpäin sen vei.
Pitkä matka maahan on,
pimpeli pompeli pom.

Nallen nöpökuonolle,
pimpeli pompeli pom,
viimein putos hiutale,
pimpeli pompeli pom.
Hyvä täss' on olla niin,
aivan sulan kyyneliin.
Niin suli hiutale,
pimpeli pompeli pom.

Lastenlippu vai tavallinen?

Pari-kolme vuotta sitten lähdin töistä kotiin bussilla. Oli keskitalvi ja pakkasta vähintään riittävästi, josta johtuen olin kääriytynyt paksuun toppatakkiin, pitkään kaulahuiviin ja pipoon.

Bussikuski kysyi:
- Lastenlippu vai tavallinen?
Minä mykistyin. Hetken päästä tokenin ja vastasin:
- Tavallinen.

Seuraavaksi olinkin purra harmistuksesta kieleeni:
- Miksi-oi-miksi en sanonut lastenlippu?!? Pirun kotikasvatus! Olisin pienellä (eh) totuuden kaunistelulla säästänyt pari-kolme euroa laakista!

Kyydissä istuessa pohdiskelin myös muita elämän suuria kysymyksiä:
- Oliko bussikuski sokea vai tekikö toppatakki ja pipo minut todella niin nuoren näköiseksi? Jos näin niin ikinä en piposta luovu, en edes kesällä. 
- Oliko kyseessä kohteliaisuus vai naljailiko onnikankuljettaja päin naamaa? Hmm....

Matkan joutuessa kohti Leppävaaraa bussikuskin sokeus kävi yhä ilmeisemmäksi, onneksi. Kuski hurautti päin henkilöautoa ja hiukan taidettiin päätyä hangenkin puolelle. Viimeinen kilometri junalle taittui kaikkein nopeiten jalkapatikalla.

-----
Huomenna mittariin rapsahtaa 35 vuotta. Enää tuskin lastenlipulla pääsisi, sinnikkäästä rasvaamisesta huolimatta. Eipä se menoa haittaa, tämä on kiva ikä :) 
--- Ja enää 30 vuotta niin pääsen eläkkeelle, jos silloinkaan.