Pari-kolme vuotta sitten lähdin töistä kotiin bussilla. Oli keskitalvi ja pakkasta vähintään riittävästi, josta johtuen olin kääriytynyt paksuun toppatakkiin, pitkään kaulahuiviin ja pipoon.
Bussikuski kysyi:
- Lastenlippu vai tavallinen?
Minä mykistyin. Hetken päästä tokenin ja vastasin:
- Tavallinen.
Seuraavaksi olinkin purra harmistuksesta kieleeni:
- Miksi-oi-miksi en sanonut lastenlippu?!? Pirun kotikasvatus! Olisin pienellä (eh) totuuden kaunistelulla säästänyt pari-kolme euroa laakista!
Kyydissä istuessa pohdiskelin myös muita elämän suuria kysymyksiä:
- Oliko bussikuski sokea vai tekikö toppatakki ja pipo minut todella niin nuoren näköiseksi? Jos näin niin ikinä en piposta luovu, en edes kesällä.
- Oliko kyseessä kohteliaisuus vai naljailiko onnikankuljettaja päin naamaa? Hmm....
Matkan joutuessa kohti Leppävaaraa bussikuskin sokeus kävi yhä ilmeisemmäksi, onneksi. Kuski hurautti päin henkilöautoa ja hiukan taidettiin päätyä hangenkin puolelle. Viimeinen kilometri junalle taittui kaikkein nopeiten jalkapatikalla.
-----
Huomenna mittariin rapsahtaa 35 vuotta. Enää tuskin lastenlipulla pääsisi, sinnikkäästä rasvaamisesta huolimatta. Eipä se menoa haittaa, tämä on kiva ikä :)
--- Ja enää 30 vuotta niin pääsen eläkkeelle, jos silloinkaan.
No comments:
Post a Comment