Punkista asiaa

Leon takaraivosta löytyi tänä aamuna punkki, tiukasti ihoon kiinni pureutuneena. Punkin lähde on täysi mysteeri. Sateesta johtuen ulkoilua on päästy harjoittamaan hyvin rajoitetusti, lähinnä on ajeltu kuorma-autoilla etupihan asfaltilla tai käyty pikaisilla rataskävelyillä sadekuurojen välissä.

Kuva täältä.

Säikähdyksestä selvittyämme irroitimme elukan pinseteillä, desinfioimme puremakohdan alkoholilla ja pussitimme punkin, jonka jälkeen pesimme kädet huolellisesti. Ja tarkastimme Niilon pään sekä omat päämme, kuin apinavanhemmat konsanaan. Sitten soitimme lastenlääkärille ja kysyimme neuvoa jatkoa varten. Nyt vain odottelemme ilmaantuuko Lymen taudin (borrelioosi) oireita, eli lähinnä nuhan kaltaisia oireita (kuumetta, voimattomuutta, päänsärkyä, lihas- ja nivelkipuja), suurentuneita imusolmukkeita tai sitä ilmeisintä eli vaeltavaa punoitusta.

Uusi Englanti on yksi punkkien levittämän Lymen taudin riskialueita. Meidän perheessä tämä tiedetään enemmän kuin hyvin, sillä sairastin taudin viime kesänä. En ole koskaan eläissäni ollut niin kipeä kuin silloin.
 
En vieläkään pysty sanomaan milloin ja minne punkki minua pisti. Ensimmäinen oire oli suurentunut imusolmuke nivusissa. Muutama päivä tämän jälkeen minulle nousi äkillinen korkea kuume, joka sananmukaisesti kaatoi terveen naisen tunnissa täysin sängyn pohjalle kolmeksi-neljäksi päiväksi. Ja joka paikkaa särki ja kolotti, päätäkin, kuin ei koskaan ennen.

Paikallinen(kaan) lääkäri ei osannut yhdistää oireita tässä vaiheessa Lymen tautiin, vaan kirjoitti yleisiä antibiootteja ja passitti minut mm. CT-kuvauksiin sekä imusolmukkeiden ultraukseen. Kummassakaan tutkimuksissa minusta ei löytynyt mitään, joka on sinänsä ihan hyvä. Syöpää kun taisivat etsiä.

Rintaani ilmestyi myös punainen, rinkulamainen läntti, joka päivien mittaan kasvoi, eteni. Luulin että olin yliherkistynyt antibiooteille / särkylääkkeille, joten ilmoitin oireesta lääkärille. Hän määräsi uudet antibiootit, joita en kuitenkaan koskaan noutanut. Miksikö? En vain jaksanut, olin tuolloin viettämässä pitkää viikonloppua perheen kanssa Cape Codissa ja apteekin löytäminen ei tuntunut hauskalta lomaohjelmanumerolta.

Ensimmäisistä oireista oli kulunut parisen viikkoa. Tutkimusten mukaan olin terve, mutta olo oli kaikkea muuta kuin terve. Lopulta myös kasvoihini ilmestyi tykyttävä punainen rinkula, joka eteni sekin. Tartuin viimeisen kerran puhelimeen ja sainkin samaksi iltapäiväksi ajan hoitajalle (registered nurse). Hoitaja tiesi heti minut nähdessään mistä oli kyse:
- Teillä on Lymen tauti.
Pynoitus rinnassani samoin kuin kasvoissani oli vaeltavaa punoitusta eli häränsilmäihottumaa.

Hän kirjoitti uudet antibiootit ja parin viikon kuurin jälkeen olin taas terve. Ihottuma, selittämättömät kolotukset ja heikotus katosivat --- sain ilon ja elinvoimani takaisin.


Punkki on siis se katala käärme kesäparatiisissa. Punkkien kanssa tärkeintä on ennaltaehkäisy, eli säännölliset, päivittäin tapahtuvat punkkitarkastukset, varsinkin riskialueilla. Pahinta riskiaikaa, ainakin täällä Uudessa Englannissa, on juuri kevät ja alkukesä. Punkin saadakseen ei tarvitse mennä metsään vaeltamaan, vaan pihaleikitkin puoli-urbaanissa maastossa riittävät, riskialueella kun ollaan. Jo löydät punkin, älä hätäile (jep-jep). Poista se esim. pinseteillä ja putsaa puremakohta ennen ja jälkeen desinfiointiaineella. Tämänkään jälkeen, älä hätäile (juupa-juu), sillä punkki alkaa tartuttaa Lymen tautia vasta 24-48 tunnin kuluessa iholle kiinnittymisestään ja punkin täytyy oikeasti imeä verta jotta se tartuttaa tautia. Kaikki punkit eivät myöskään kanna Lymen tautia (ja pieni osa punkeista kantaa Kumlingen tautia, johon antibiootit eivät tehoa mutta jota vastaan on olemassa ymmärtääkseni rokote, mutta se onkin toinen tarina se).

Jos pahan onnen punkki kuitenkin puraisee, niin ---
Lymen tauti on inhoittava, inhoittava tauti, jota vastaan ei ole rokotetta. Sitä vastaan ei voi myöskään tulla immuuniksi sen kerran sairastettuaan. Taudin diagnosointi on haastavaa, koska oireet vaihtelevat ihmisestä riippuen, osa voi saada taudin jopa täysin ilman esioireita (nuhan kaltaiset oireet, kuten kuume, voimattomuus, päänsärky, lihas- ja nivelkivut, jäykkä niska, suurentuneet imusolmukkeet, ihottuma). Aikaisintaan kolmen viikon päästä puremasta tartunnan voi tosin havaita verikokeella.

Nopeus on Lymen taudin hoidossa valttia, mutta toisin kuin usein virheellisesti luullaan, tauti voidaan hoitaa antibiooteilla menestyksekkäästi pitkänkin ajan päästä tartunnasta, ainakin jenkkitiedon mukaan. Mitä pidempi aika tartunnasta, sen voimakkaampi / pidempi kuuri hoitoon tosin vaaditaan.

Lisätietoja löytyy netistä, esim.
http://www.lymediseaseblog.com/
http://punkki.net/

Nauttikaa siis kesästä, mutta pitäkää varanne. Niin mekin aiomme tehdä, äidin satunnaisista panikoimisista huolimatta.

Kirjoittaja on 35-vuotias kahden pojan kotiäiti. Tämän kirjoituksen aikana hän on lääkinnyt punkinpuremaa pikkumiestä rusinoilla, soittanut päivän toisen punkkipaniikkipuhelun lastenlääkärilleen sekä pessyt pikkuauton pesukoneeessa.