Grillauskausi

Grillaaminen ja varvastossut kuuluvat kesään. Ja miksei kevääseen ja syksyynkin. Talvea en osaa oikein suositella, ainakaan varvastossujen osalta.

Grillissä ei ole pakko aina paistaa makkaraa, vaan siinä voi oikeasti laittaa myös hyvää ja terveellistä ruokaa. Meillä grilli kuumuu kesäaikaan useita kertoja viikossa. Useimmiten grilliin eksyy kanaa, naudanlihaa tai lohta, hampurilaispihveistä (vähärasvaista naudan jauhelihaa) puhumattakaan, satunnaisemmin kärisee myös porsasta.

Grilliruuasta saa helposti astetta terveellisempää kun öljyisten marinadien sijaan käyttää suoraan lihan pintaan hangattavia mausteseoksia, rubeja. Tällöin grillattava maustetaan vasta juuri ennen paistamista. Oikein hyvälle pihville riittää toki myös vasta paiston yhteydessä myllystä heitetty suola ja pippuri. Lihan pintaan grillissä siveltävät grillauskastikkeet ovat myös yksi vaihtoehto, ei ehkä tosin se terveellisin sellainen. Näitä sokerisia soosseja käytämmekin lähinnä vain porsaan kanssa, rasvaisen rapeiden ribsien kun kuuluukin olla epäterveellisiä --- ja siksi niin syntisen hyviä.

Ja jo tehtaassa valmiiksi marinoidut grillituotteet --- niille voi vaikka kaivaa kuopan pihan perälle ja haudata sinne. Onneksi niitä hirvityksiä ei tässä maassa myydä.

Paljon merkitsee myös mitä grillattavan kyljessä tarjoaa. Lapsiperheen kesässä homma pysyy luonnostaan aika yksinkertaisena ja siten pöytään päätyykin usein tavalla tai toisella vihreä salaatti. Myös vesimeloni sopii grilliruokien kupeeseen kuin sormi nenään. Poikien takia myös peruna on ehdottoman pop. Ja jos haluaa oikein hifistellä, keitetyt perunat voi lohkoa (kuorineen), maustaa suolalla ja lurauksella öljyä sekä grillata rapeiksi.

Mitäpä grillauksesta muuta? Grillin pitää olla puhdas (tosin mieluummin minäkin pesisin vaikka 10 kylpyammetta kuin grillin), helpoimmalla pääsee jos roisket siistii aina jokaisen grillauskerran jälkeen. Kaasugrillissä kannattaa olla sitä kaasua ja hiiligrillissä hiillos. Siitä kumpi on parempi, kaasu vai hiili, Lucifer vai Weber, en tässä nyt ota kantaa.

Meillä ei edes ole omaa grilliä, vaan grillaamme nk. lahjahevosella. Naapurin täti antoi uuden kaasugrillinsä meille käyttöön ja sillä me nyt sitten olemme pari vuotta onnellisena käristäneet. Kiitos siis Nancylle --- ja maistuvaa grillauskesää kaikille!


Tänään naapurin grillissä on valmistunut Pahvitalon lounaaksi lohta ja illalliseksi naudanlihastrippejä.

Lounaaksi lohta

Lohifile sai niskaansa reilusti sitruunanmehua, merisuolaa myllystä ja sitruunaista yrtti-pippurisekoitusta. Aika perinteisellä linjalla siis mentiin. Kala kellistettiin nahkapuoli alaspäin kuumalle ritilälle ja sitten vain paistettiin, paistettiin ja paistettiin --- ei kaasuhana kaakossa vaan sopivalla lämmöllä --- kunnes kala näytti nahkapuolelta katsottuna vähintään 75%:n kypsältä. Sitten lohifile käännettiin ja paistamista jatkettiin lempeällä lämmöllä kypsäksi asti. Juonena oli siis paistaa lohifile miltei kypsäksi nahkapuolelta, koska nahkan palaminen ei pilaa makua, kalasta valuvat terveelliset rasvat kun liekittävät nahkan karrelle väistämättä. Yhden käännön tekniikalla file pysyy myös paremmin kasassa. Lohta ei kannata kuitenkaan kärventää liikaa, silloin siitä tulee kuivaa ja yhdentekevää.

Lohen seurana tarjosin kevyesti keitettyä vihreää parsaa voisulalla sekä vihersalaattia.

Illalliseksi naudanlihastrippejä

Leikkasin naudanlihapihvin --- lineekö se nyt ollut sitten ribeye steak (entrecote?) vaiko top loin --- nelisen senttiä paksuiksi stripeiksi ja poistin ison osan näkyvästä rasvasta. Hankasin suoraan lihan pintaan texas style rubin, itse tehdyn mausteseoksen sijaan turvauduin kylläkin McCormickin valmiiseen tavaraan. Liha sai lämmetä ja maustua huoneenlämmössä vajaan vartin ennen pääsyä kuumaan grilliin. Naudanlihan grillaaminen on aika suoraviivaista touhua, epäonnistua ei voi kuin liikaa paistamalla --- josta hiiltynyt pinta selkeästi varoittaa.

Lihan kyytipoikana tarjosin lounaalta jääneet parsat kevyesti grillattuina ja fetasalaatin. Salaatti laittui spring mix/baby spinach -salaatista, kurkusta, tomaatista, paprikasta, sipulista, cantaloupe melonista ja fetasta, kastikke salaatille syntyi punaviinietikasta, suolasta, sokerista, rouhitusta mustapippurista ja lorauksesta oliiviöljyä.

Helppoa, yksinkertaista ja maistuvaa!