Koskaan ei ole liian vanha oppimaan uutta.
Jotkut opiskelevat kieliä.
Toiset perehtyvät aasialaiseen keittiöön.
Kolmannet suorittavat MBA:n.
Pahvitalossa kuitenkin keskitytään sen kaikkein olennaisimman oppimiseen.
Koska päälläseisominen sujuu ja kärrynpyörät menevät vanhasta muistista, olen tällä viikolla perehtynyt hula-hula-vanteen pyörittämiseen. Ja ei, en niin kuin Speden Speleissä aikoinaan, vaan ihan oikeasti vyötäröllä pyörittämiseen. Yllättävän vaikeaa, varsinkin jos aloittaa treenit lastenkoon vanteella. Isompi on siis parempi, kuulemma painava iso vanne olisi se kaikkein helpoin.
Oppimisprosessi on vielä pahasti kesken, mutta kyllä se pyörii sittenkin. Kaupan päälle saa myös kivan keskivartalotreenin, jospa siis tuo kahden lapsen pömppäkin tuosta katoaisi, aikaa myöten.
Ja Leolla on ainakin ollut hauskaa äidin harjoituksia seuratessa.
Kuva täältä.
4 comments:
Voi hitsi, hulahulavanteilua....mietin juuri tuossa yksi päivä, josko ostaisin vanteen ;) Ehkä tämän innoittamana joku päivä käyn hakemassa sellaisen iloisen ja kirkkaan värisen, ja otan hulahulahulailun keskivartalotreeniohjelmaani :).
Suosittelen lämpimästi --- hulailu voittaa muut keskivartalokidutusmenetelmät puhtaasti 6 - 0, ainakin hauskuudessa :)
Hieno, pinkki-vihreä-kimaltava hulavanne hankittu ja keskivartaloreenailuun liitetty taas uusia ulottuvuuksia :D Myötäpäivään sujui heti kuin vanhalta tekijältä, mutta vastapäivään tuotti kovasti hankaluutta saada pysymään vanne vyötäröllä...siis armotonta reeniä tiedossa ;)
Loistavaa! Onnittelut uudesta vanteesta :)
Post a Comment