Ei tekosyitä

Ala-asteella ollessani kävimme luokkaretkellä Peurungan uimahallissa. Allashuoneen seinässä luki isolla lainaus kansamme isältä, UKK:lta:

Kaikki syyt olla harrastamatta liikuntaa ovat tekosyitä.

Pulikoimisen jälkeen ostimme kavereiden kanssa irtokarkkia ja sellaisen värjätyn karvaisen avaimenperän. Karkit syötiin ja karvahäntä-avaimenperä kiinnitettiin repun vetoketjuun. Ja sitten oltiin cool.

Perheelliselle se perhe on usein tekosyy olla harrastamatta liikuntaa. Valitettavasti tuo liikkumattomuus on hyvin periytyvää sorttia ja liikkumattomilla vanhemmilla on usein liikkumattomia lapsia. Lasten liikalihavuus on saavuttanut jo miltei epidemian mitat USA:ssa, mutta yleistyy huimaa tahtia myös Suomessa. Tutkimusten mukaan painonnousun lisäksi myös luusto hapertuu yhä nuoremmilla ja nuoremmilla, kiitos vähäisen liikunnan. Luuliikunta puuttuu, TV ja konsolipelit ovat korvanneet ulkoleikit.
 
Pahvitalossa tarjotaan hyvänä päivänä oikean ruuan päälle herkkuja, niin aikuisille kuin lapsille. Mutta TV:n ja sohvalla makaamisen sijaan ohjelmassa on jotain ihan muuta. Harrastamme aktiivista kotoapoistumista. Pyrimme päivittäin tekemään lasten kanssa jotain reipasta, pelaamaan takapihalla, käymään leikkipuistoissa ja kävelyillä, pojat juoksevat autojensa perässä, pyöräilevät ja potkulautailevat etupihalla, kesällä uivat, talvella laskevat mäkeä, heittävät kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä. Olenpa Niilon kanssa kokeillut myös joogaakin. 

Tällä liikuntareseptillä ainakin Pahvitalon muksujen mieliala pysyy korkealla. Eikä meillä vanhemmillakaan seinät kaadu niskaan. Yö- ja päiväunet maittavat. Oikea ruoka maistuu ja jälkiruuasta huolimatta Niilolla housut pyörivät päällä. Toistaiseksi myös luut ovat pysyneet ehjinä, vaikka niitä on pari-kolme kertaa koeteltukin, puusta putoamalla. Lisäksi koti pysyy ehkä hitusen siistimpänä, ainakin siis sen ajan kun emme ole kotona.

Toivon että lapsuudessa opittu aktiivinen elämäntapa seuraa poikasia teinivuosien läpi aikuisuuteen asti. Ulkoilmalla kun on moneen asiaan parantava voima. Ajatus kulkee leikkiessä ja liikkuessa jotenkin --- kevyemmin. 

Kirjoittaja on 35-vuotias kahden pojanviikarin huoltaja ja ohjelmatoimisto. Makaronilaaatikon ja banaanien ohella hän ruokkii lapsiaan myös rusinoilla ja suklaavanukkaalla. Ja sitten hän ulkoiluttaa heitä vesisateessa ja uittaa kuralätäköissä --- vai menikö se sittenkin toisinpäin? Niin tai näin, hän syö vielä tänäkin päivänä karkkia ja on cool, vaikkakin ilman avaimenperää.