Joku aika sitten kävin pienellä etupihan mietiskelypäiväkävelyllä naapurin tädin kanssa. Puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Keskustelun tiimellyksessä opin, että nyt 73-vuotias naapurimme oli aiemmin syksyllä aloittanut elämänvalmennuksen (life coaching) yhdeksänkymppisen valmentajan kanssa. Yhdessä he miettivät mitä hän, lapsenlapseton leskirouva, tekee loppuelämänsä. Nykyinen elämä kun ei ole häntä sisällöllisesti tyydyttävää. Naapurimme oli valmennuksesta todella haltioissaan. Yhdeksänkymppinen valmentaja oli niin viisas ja lempeä, elämää oppinut.
Siis öh ---
Pitääkö tässä odottaa vielä 55 vuotta ennen kuin tietää mitä haluaa loppuelämällään tehdä? Toisaalta, parempi kai myöhään kun ei milloinkaan.
No comments:
Post a Comment