Sunday, October 9, 2011

Väritön

Kipaisin lauantaiaamuna kampaajalla. Latvojen siistimisen lisäksi nautiskelin hiusten syväpuhdistuksesta ja sen jälkeen syvähoidosta. Hoitojen tarkoituksena oli saattaa kuntoon kesän rasittamat suortuvani ja poistaa uima-altaalta tarttunut kloori sun muut mömmöt kutreistani. Lienee uskon asia ovatko hiukseni nyt käsittelyjen jälkeen niin paljon paremmat (hah! insinööri minussa puhuu), mutta puhtaat ne ainakin ovat. Ja sain kuin sainkin päivitettyä tietämykseni teiniäitien sydänsuruista, poikamiesten ja poikamiestyttöjen suhdekiemuroista, Kim Kardashianin häistä puhumattakaan. Tunnissa ja vartissa ehtii niin paljon enemmän kuin vain vartissa ;)

Voin myös viimein rehellisesti tunnustaa, että tämän käynnin myötä minulla ei ole päässäni pisaraakaan väriä, siis muuta kuin omaani. Jei! Vuosi, miltei puolitoista tässä omien hiusten kasvatusprojektissa vierähtikin.

Liki kahdessakymmenessä värjäysvuodessa hiushistoriaani on mahtunut niin kuparinpunaista (uh...), oljenvaaleaa (eh...), tummanruskeaa (ööö...) ja vielä tummemmanruskeaa (köhöm...), punaisilla raidoilla (juuh...) ja ilman (niih...). Hienoa lopulta kuitenkin huomata, että tämä oman värinen keskiharmaanruskea natsaa ylivoimaisesti kaikkein parhaiten omiin väreihin ja piirteisiin.

 

Miltei harmittaa että yläasteajan permanenttikiharoista, kuparinruskeasta lukiopolkasta saati opiskeluajan blondista piikkitukasta ei, sattuneesta syystä, ole kuvallista todistusaineistoa. Ylärivin pulleat posket saattavat johtua Niilon odotuksen aikana varteen kertyneestä 25 kilosta, jotka eivät --- ylläri-pylläri --- jääneetkään kaikki laitokselle. Kuvat kuitenkin todistavat, että vaikka musta väri vaatteissa ehkä hoikentaakin, hiuksissa se ei sitä tee. Se vain vanhentaa.

Jos itseään oikein haluaisi kiduttaa, sitähän voisi vaikka laskea (hei, taas se pikkuinsinööri puhuu!) kuinka monta maailmanympärysmatkaa, tietyn merkkistä käsilaukkua saati asuntolainanlyhennystä kaikilla (turhilla) hiustenvärjäysrahoilla olisikaan saanut. No, ehkä nämä kokeilut menevät oppirahoina, tai sen itsensä etsimisen (sic!) piikkiin. 

3 comments:

Anna said...

hei mää muistaisin jossain nähneeni sellasen jonkun polkka-kihara tukka kuvan susta?!?!?! Eräjärvellä tai kenties mun albumeissa jossain ;) Jotkut juhlat jossain joskus kai :D

Päivi said...

Kuvallista todistusaineistoa nuoruuden hairahduksistani on siis olemassa, muuallakin kuin oman äidin albumissa. Pelottava ajatus ;)

Anna said...

Eikös vain ;) Mustakin kohtalaisen pelottavaa, mitä kaikkea sitä albumeista ja nimenomaan niiden muiden löytyy :D