Syntymäpäiväpoika

Hakiessani Niilon tänään esikoulusta, kerroin kuinka olimme aamupäivällä käyneet Leon kanssa asioilla. Olimme hankkineet paperilautaset, lusikat ja lautasliinat perjantaita verten. Kerroin kuinka huomenna torstaina käymme sitten yhdessä hakemassa kakun, jonka Niilo saa valita ihan itse. Poika kun haluaa tarjota luokkakavereilleen tulevien 5-vuotis syntymäpäiviensä kunniaksi kakkua.

- Ja sitten auton takakontissa pitää olla paljon tilaa, Niilo sanoi.
- Miksi?
- Minä saan niin paljon isoja lahjoja, esikoulusta ja muualta. Niitä työnnettäviä ulkoautoja ja työkoneita ja pienempiä autoja ja ...autoja ja autoja ja koneita ja kaivureita, sellaisia kun olen netissä nähnyt.
- Aha. Kirottu YouTube, ajattelin.
Pysähdyimme kotihotellin lähellä olevalle leikkikentälle leikkimään. Yllättäen, koneleikkejä. Autoleikkejä.

 Kotipihaan ajaessa takapenkiltä kuului taas:
- Äiti, minä haluan syntymäpäivälahjaksi myös vaatteita.
- Vaatteita?
- Niin, minä haluan ulkovaatteita. Sellaisia lumivaatteita, joita voi pitää lumessa. Ja sitten minä haluan sadevaatteita.
- Sadevaatteita?
- Niin, kun minulla ei sellaisia ole. Minulla pitää olla sadevaatteita, jotta minä voin olla ulkona sateella, kun sellaiset pitää olla ja minulla ei niitä ole.
- Aha. Vaikka vara ei venettä kaada, tämä talvi näyttää näin helmikuun puolessavälissäkin aika lumettomalta, tuumin itsekseni. Eikä siitä vesisateestakaan ole liiemmin kärsitty.

Jotenkin minusta tuntuu, että näistä synttäreistä ei selviä sukkapaketilla ja parilla pikkuautolla. Ja täytekakulla. Ehkä vierailu Bostonin lasten museoon viikonloppuna auttaa asiaa. Ja ihan pienet uima-allasbileet kavereiden kanssa. Toiveiden tynnyri kun on pohjaton. Pienellä isolla 5-vuotiaalla ♥