Mitä tein tänään

Klo 8:10 Herääminen
Herään 8 tunnin kauneusuniltani Leon tassutellessa makuuhuoneeseen. Niilo availee myös silmiään vieressäni. Napsautan makuuhuoneen TV:n päälle ja Curious Georgen seikkailut saavat pojat oitis pauloihinsa. Cat in the Hatin aikana saan itseni ja jälkikasvun pukeisiin ja on seuraavan etapin aika.

Klo 9:00 Päivän tärkein ateria
Ihanaa taas jälleen kerran istua valmiiseen pöytään. Arjen luksusta! Niilo haluaa aamupalaksi munakokkelia ja paahtoleipää, Leo taas mutustelee fruit loopseja ja munakokkelia äidin lautaselta, molemmat juovat aamupalan kanssa maitoa. Itse otan munakokkelin lisäksi eggmcmuffinin, kaurapuuroa mustikoilla ja mansikoilla sekä appelsiinin. Ja vettä. Ja kahvia. Ilman sitä ei päivä käynnisty.

Klo 9:30 Epämääräistä järjestäytymistä päivän agendaan
Aamupalan jälkeen lapsilla on nk. vapaan leikin aika. Molemmat tosin jumittuvat katsomaan Disney Juniorilta lastenohjelmia autoleikkiensä lomassa. Itse hoidan aamupäiväsurffailut netissä, tarkistan sään ja metsäretken reitin, juttelen Suomessa työmatkalla olevan mieheni kanssa puhelimessa ja tyhjennän astianpesukoneen.

Klo 11:00 Raitista ulkoilmaelämää.
Aika lähteä ylös, ulos ja metsään! Päivittäisen leikkikentällä notkumisen sijaan ulkoiluohjelmasssa on metsäretki Kennedy Pondille. Niilo luonnollisesti protestoi vastaan, kukapa 5-vuotias ei niin tekisi. Saan kuitenkin itseni ja pojat pukeisiin ja autoon ilman suurta draamaa. Matkalla käymme vielä postissa lähettämässä pari kirjettä.

Metsäretken ensimmäiset 5 minuuttia sujuvat todella mukavasti. Niilo juoksee innoissaan edellä ja Leo seuraa touhukkaana perässä. Aurinko paistaa ja elämä hymyilee. Sitten tulee ensimmäinen koiranulkoiluttaja vastaan. Vaikka koirat ovat kiinni ja muutenkin kilttejä, Leo pelkää ja takertuu jalkaani. Vaihdan koiranulkoiluttajan kanssa asiaankuuluvat kohteliaisuudet. Kerron että Leo on pelännyt koiria marraskuusta saakka. Tapasimme silloin iloisenriehakkaan pentukoiran, joka kielloista huolimatta hyppi meitä vanhempia vasten.

Niin ikävää kuin eläinpelko onkin, se kuuluu toki Leon ikäkauteen. Ja on myös tervettä. Minuahan on koira purrut oikein kunnolla pakaraan. Olin silloin 3-vuotias. En silti osaa vieläkään pelätä koiria.

Hyvästelemme ja koirat jatkavat omistajansa kanssa matkaa.

Sittenhän se saapuukin. Pienen miehen iso-pieni maailmanloppu.
- Matkaa pitäisi jatkaa! Byäääää! Kä-vel-len! Byääää! Mutta minä en tahdo! Byäääää! Tahtoo syliin! Byäääää! Pois! Byääää! Ihan minne vain muualle! Byäääää! Paitsi tänne! Byäääääää!
(Huudon tekstitys äidiltä.)
Leo poraa kuin katupora.
Ja kierii maassa kuin keila.

Niilon kanssa ihmettelemme mikä pikkuveljelle nyt tuli. Kumpikaan meistä kun ei ole unohtanut sitä edellistä kertaa. Ja on niitä kertoja ollut muutama tässä välissäkin. Yritettyäni ensin itse turhaan, pyysin Niiloa kertomaan maassa kaarena karjuvalle veljelleen, että matkaa pitäisi nyt jatkaa ihan omin jaloin. Seikkailu kun on vielä edessä päin.

No, Niilo kävi juttelemassa veljelleen.
Tuloksetta.
Ihan samalla tavalla Leo karjui takaisin hänelle kuin äidilleenkin.

Lopulta kaappasin Leon syliini ja istuimme polun syrjään. Poika karjumaan keuhkojaan pihalle. Minä odottamaan että ne kehkot tulisivat pihalle ja huuto loppuisi.

Siinä muutaman minuutin ihmetellessämme, paikalle tuli koiranulkoiluttaja numero kaksi. Vaihdoimme taas asiaankuuluvat kohteliaisuudet.

- Hei. Mitä kuuluu? Onko kaikki hyvin?
- Hei! Kaikki on hyvin. Mitä nyt juniori tässä sai raivarin kävelemisestä (got a complete melt down about taking a walk), vastasin
- No, ehkä hän vain tarvitsi taukoa, koirarouva totesi sopuisasti.

Ihastelimme kaunista päivää ja kauhistelimme huomiseksi luvattua lumimyrskyä. Kehuin rouvan komeita koiria ja Niilo kertoi hänelle toisesta tapaamastamme koiranulkoiluttajasta. Rouva kertoi kuika Kennedy Pondilla on ankkoja ja muita lintuja, kuin keväällä. Toivotimme hyvää loppupäivää ja hän jatkoi koirineen matkaansa. Koirat kun olivat metsäleikkien jäljiltä päiväunien tarpeessa.

Leo oli ihan hiljaa. Kaivoin hänelle tarkustani pikkumarengin (jep, äidillä on toki herkut mukana) ja annoin toisen Niilolle. Sen jälkeen jatkoimme matkaa. Niilo juoksi edellä ja Leo seurasi touhukkaana perässä. Keräämme kivia ja käpyjä, sekä hienoja keppejä. Pojat syövät Kennedy Pondin rannassa keksin puoliksi. Paluumatkalla pojat rakentavat männynneulasista valtavan puun juurenmutkaan keon. Niilon sanojen mukaan majan. Heittelemme kiviä puiden katveessa olevan metsälammen jäälle.

Retki on alun dramatiikan jälkeen suuri menestys. Pojat nauttivat minivaelluksestamme ja niin nautin minäkin. 

Klo 13:15 Lounas, päiväunet ja 3 koneellista pyykkiä
Poissaollessamme siivoojat ovat käyneet petaamassa sängyt, vaihtamassa pyyhkeet ja muutenkin siistimässä paikat. Ihana saapua puhtaaseen kotiin. Joka päivä. Todellista luksusta! Pojat syövät hyvällä ruokahalulla lounaaksi kotitekoisen lasagnen jämät, itse tyydytän nälkäni kivikeitolla. Kyytipoikana maitoa ja näkkäriä, kurkkua ja paprikaa. Siitä on hyvät lounaat tehty.

Lounaan jälkeen laitan Leon päiväunille. Sitten lajittelen pyykit ja lähden Niilon kanssa pesutuvalle niitä pesemään. Niilo kun on toivonut jo päiviä pääsevänsä kanssani pyykkäämään! Operaatio likapyykki puhtaaksi sujuu jouhevasti: 3 konetta pyykkää vaatteitamme vajaat puoli tuntia, jonka jälkeen pari rumpua kuivaa niitä reilun tunnin. Reilussa kahdessa tunnissa kaikki pyykit ovat siis viikattuina takaisin kaapeissa.

Aitona multitaskaajana ehdin toki pyykinpesun lomassa myös sipaista iltapäiväkahvit, jumpata päivän jumpat (oma advanced/intermediate mix = puoli tuntia hikeä ja punnerruksiakin vähintään riittävästi), käydä suihkussa sekä toivotella hyvät yöt työmatkalaiselle.

Niilo ei enää nuku säännöllisiä päiväunia, mutta viettää kuitenkin iltapäivällä lepohetken omassa sägyssään. Tällä kertaa viihdykkeenä oli pikkuautoja ja --- tunnustetaan --- Disney Channel. 

16:30 Välipala ja uimaan!
Leo herää päiväuniltaan ennen neljää ja liittyy veljensä seuraan TV:tä katsomaan. Itse viimeistelen pyykkishown ja valmistan pojille välipalan. Niilon toiveesta pojat saavat paahtoleipää juustolla ja kalkkunalla, maitoa sekä omenaa. Omenaa Niilo ei kylläkään toivo.

Hetken päämäärättömän lööbailun jälkeen kerään lauman taas kasaan ja lähdemme uimaan. Uimme puolisen tuntia poikien kanssa isossa altaassa. Sitten siirrymme porealtaaseen lämmittelemään. Luksusta! Pojat pinkaisevat vielä toiselle kierrokselle isoon altaaseen, itse en enää tarkene. Ihanaa kun molemmat osaavat jo jollain tapaa uida. Valvoahan heitä silti pitää, silmä kovana, mutta Leoakaan ei enää tarvitse varsinaisesti uittaa --- hän menee itse! 

18:15 Pyjamabileet
Uinnin jälkeen pojille koittaa kylpyaika. Kylvetän pojat joka ilta, molemmat yhtä aikaa samassa ammeessa. Pojat leikkivät tänäkin iltana kiltisti yhdessä kylpylelujensa kanssa. Niilo haluaa pestä itsensä jo ihan itse, hiuksia myöten. Leo taas vihaa hiustenpesua.

Illallinen kodikkaassa hotellin ravintolassamme on tälläkertaa poikien osalta siis dresscode: pyjamaparty. Ruokalista mukaan illallisella piti olla lihamureketta ja perunamuussia, mutta mutta ---

--- Rehellisen lohturuuan sijaan kokki olikin pyöräyttänyt esille kattavan herkkukattauksen, social hourin hengessä. Pojat saivat siis eteensä ehkä vähemmän tervellisen, mutta silti maistuvan kattauksen sämpylää, juustoa, voileipäkeksejä ja tortillalastuja, pikkuporkkanoita ja vesimelonia. Ja sen päivittäisen kolajuomatölkin kahteen pekkaan. Itse kasasin lautaselle flatbreadia (rieskaa), prosciuttoa, salamia, brietä, oliiveja, marinoituja tomaatteja --- siis vähän kaikkea mitä ei pitäisi syödä ;) Ja lasiin hulahti kokin suosituksesta kotona tehtyä cucumber lemonadea, joka oli muuten törkeän hyvää. Jälkiruuan nappasimme poikien kanssa huoneeseen, jossa nautimme siis minimuffinsseista maidon (ja äiti kahvin) kanssa. 

19:15 Puuhakasta illanviettoa aina unentuloon asti
Pojat leikkivät illallisen jälkeen autoillaan. Tein Niilolle eväät huomista esikoulupäivää varten ja patistin poikaa valitsemaan show'n tell -lelun. Huomenna Niilo kertoo esikoululla kavereilleen isän aiemmalta työmatkalta tuomasta monsteriautosta :) Lisäksi piirsimme, pelasimme tietokoneella apinanpudotuspeliä ja luimme. Leo on jumissa Truck Driver Tomissa, kirjastohelmessään, jonka osaan jo miltei ulkoa. Niilon kanssa harjoittelimme kengännauhakirjaa, koska äiti niin halusi! Iltajugurtin jälkeen luimme vielä viimeiset rivit, ennen kuin hammaspesun ja muiden iltatointen jälkeen Leo kellahti sänkyyn. Kello oli 20:58.

Niilo hoiti iltatoimensa omatoimisesti sillä aikaa kun peittelin Leoa. Luin hänen kanssaan vielä hetken On the Farm -kirjaa. Tavasimme yhdessä sanoja ja harjoittelimme lukemista. Poika on oppinut esikoulussa, TV:stä ja pelatessaan englanninkieliset aakkoset. Tällöin päätin, että en sekoita poikaa vielä suomalaisilla aakkosilla. Nyt lukemaan opetellessa on siis luontevaa jatkaa englanniksi, vaikka se tuntuukin välillä aika hassulta. Sammutin valot ja toivotin hyvät yöt pojalle kello 21.12.

Sitten alkoi hiljaisuus.
Se äidin oma aika.

Takana on siis tavallinen, hyvä päivä ♥
Kirjoitan vielä kauppalistan huomista varten ja poistun itsekin.
Unten maille.

Mitä sinun päivääsi kuului?