4th of July

 

  

Happy Independence Day!

Hyvää USA:n itsenäisyyspäivää!

Pahvitalon perhe pakkautuu seuraavaksi autoon 

ja hurauttaa New York Cityn kautta Washington DC:hen. 

Toivottavasti Barack on siis kotosalla ;)

Laatuaikaa

Isä ja vanhempi poika kävivät lauantaina katsomassa lentäviä koneita Rhode Islandilla.

Samaan aikaan äiti ja nuorempi poika viettivät leikkien laatuaikaa lasten museossa.

Hieno päivä --- paljon mielenkiintoista tehtävää ja nähtävää.

Kaikkein hienoin oli kuitenkin se hetki 

kun päivän erossa olleet veljekset tapasivat illalla toisensa ♥

 

 

Pahvinen talo

Joku joskus kysyi mistä tulee blogin nimi Pahvitalo.

--- Siitä että talo on kuin pahvista tehty, tietenkin.

Asumme sinänsä varsin mukavasti, vuokralla 4 asunnon rivitalossa. Kaksi kerrosta, kalustettu kellari ja ullakko. Rauhallinen piha miellyttävässä naapurustossa ja mukavilla naapureilla. Iso takapiha ja uima-allas. 60-lukulainen talomme on vain joskus nähnyt parempiakin aikoja. Enkä puhu nyt kennedyläisestä toivon ajasta, vapaasta rakkaudesta enkä rehottavista kainalokarvoista.  

Mutta asiaan ---
Noin vuosi sitten oli kuuma, kuuma kesä. Olin lasten kanssa kolmistaan kotona mieheni ollessa työmatkalla sananmukaisesti maapallon toisella puolella. Erään hikisen päivän iltana kylvetin ensin Leon ja häntä pukiessani Niilo pulikoi ja leikki tyytyväisenä ammeessa.  

Yht' äkkiä kylpyhuoneesta kuuluva iloinen pulina ja nauru muuttui säikähtäneeksi itkuksi. Rynnätessäni naapurihuoneesta katsomaan mitä oli tapahtunut, minua odotti odottamaton näky: reikä seinässä. 

Kylpyammeen yläpuolelle seinään oli muurattu saippuateline/kahva, joka oli noin 15 kiloisen pojan otteesta irronnut ja pudonnut ammeeseen. Onni onnettomuudessa että poikaan ei sattunut eli murikka ei tippununt Niilon päälle.

 

Tämä episodi poiki luonnollisestikin kylpyhuoneremontin --- kolmannen vuoden sisään. Vuokranantaja kun oli jo kerran aikaisemminkin joutunut laatoittelemaan kylppärin seiniä uusiksi (suihkun puoleisen seinän saumaukset rapisivat vanhuuttaan pois) sekä paikkaamaan kattoa (vesi tuli vuosi sitten kevään rankkasateilla kylppärin sisäkaton läpi, tänä keväänä vesi tulikin sitten katon läpi kerrosta alempana eli keittiössä...).

Kylpyhuoneremontti, kuten aiemmatkin, muistutti hyvin paljon huonoa komediaa josta ei draamaakaan puuttunut. Sen vain sanon että "muovipussissa" kylpeminen ei ollut kivaa, eikä ollut kivaa sekään kun lauantai-iltana kahdeksalta saavumme reissusta kotiin ihailemaan sitä luvattua valmista kylpyhuonetta, joka osoittautuukin sitten täydeksi remonttityömaaksi.

Kiva talo tämä silti on, paras ikinä, kun vain pysyy kasassa ja remonttimiehet loitolla. Tunnenkin jo orastavaa haikeutta ja luopumisen tuskaa --- näillä näkymin kun pakkaamme tavaramme ja suljemme Pahvitalon oven perässämme viimeisen kerran lokakuun lopussa. Viimeinen kuukausi ennen kotiinpaluuta kuluu matkoilla ja hotellissa.

Taikinaa ja tivolihuveja

Tivoli on saapunut kaupunkiin! 

Perjantai-illan kunniaksi myös Pahvitalon perhe saapui tivoliin.

-- Tuonne! sanoi Niilo, osoittaen huvitusten suuntaan. 

Leon elämän ensimmäinen huvipuistoajelu tapahtui äidin kanssa mittarimadon kyydissä.

Niilo, Leo ja äiti, kaikki elämänsä ensimmäistä kertaa karusellissa.

-- That's what she said!

Niilo ja isi isossa pyörässä.

Fried dough eli paistettua taikinaa tomusokerilla. Nam!

Niilo paikallisbussin kyydissä.

Seuraavaksi ajettiin helikopterilla.

Ja lopuksi dinosaurukset pyörittivät jälkikasvua pyörryksiin.

Loistavaa huvitusta, lapsille ja aikuisille --- ja hyvää lääkettä mökötykseen.

Sinistä ja valkoista

Suomen lipun päivän kunniaksi

pukukoodi oli sininen ja valkoinen.

Paita: J Crew

Farkut: Prada Jeans

Huomatkaa mallin iloiset sadepäiväsilmät.

*Grrauh!*

Matalapainetta

Täällä sataa, kolmatta päivää putkeen. 

--- Ja minä mökötän.

Ensimmäinen sadepäivä ei vielä laukaissut kriisiä täydessä mitassaan. Pidimme kaveriperheen kanssa mukavat play datet, jonka jälkeen hyödynsin harmaan harmituksen siivoamalla talon lattiasta kattoon ja pesemällä pyykit. Illalla pääsin hoitamaan vielä kehoa ja mieltä puolentoista tunnin joogatunnille.
"Om..."

Toisena sadepäivänä harmitus alkoi muuttua heti aamusta aidoksi mökötykseksi. Kävimme poikien kanssa asioita hoitamassa ja ostoskeskuksen sisäleikkipaikalla leikkimässa. Illalla viiden kilometrin juoksulenkki vesisateessa. Ja hermot olivat tiukalla kuin viulunkielet.  
Mur-mur sentään! 

Tänään kolmantena sadepäivänä lapset ymmärsivät nukkua myöhään, joka hieman lievensi äidin aamumurjotusta. Kävimme kirjastossa, jossa oli meidän lisäksemme noin puoli kylällistä lapsia äitiensä kanssa. Kotona olenkin sitten lähinnä katsonut ikkunasta ulos, manannut, murjottanut ja mököttänyt. --- Ja komentanut lapsia olemaan hiljaa jotta äiti voi paremmin mököttää. Tunnin päästä lähdemme Town Faireille eli ulkoilmativoliin. Kumpparit ja sadetakki mukaan niin pääsee kivasti festaritunnelmaan. Vai juhannusko se nyt oli?  
Äyskis kuitenkin!

Kirjoittaja on 35-vuotias huonosti sadetta kestävä perheenäiti. Hän kaipaa joko henkistä goretexia tai sitten rehellistä auringonpaistetta, onhan nyt sentään kesä!!! 

Jipiajee!

Ensi keskiviikkona se saapuu ---

--- äidin uusi lelu :)

Lisätietoja täältä.

Hei kuka puhuu?

 - Täynnä. Kiitos!

21,5 kuukautta ja hän puhuu!

Sama vajaan metrin mittainen mies myös 

kiivetä mätkähti pari iltaa sitten 

pinnasängystä alas.

Meidän vauvasta on tulossa iso poika.

*nyyh*

Välisoitto

Ystäväpariskunta viettää tänään 16-vuotis hääpäiväänsä.
Omistan tämän viisun siis heille.

Jason ♥ Melissa
Onnea, teillä on rakkaus säilynyt kuumana!

♥♥♥
Kuinka kauan kestää sulla rakkaus kuumana

Se jäähtyykö kuin vanha kahvi pahvimukissa

Polttaako sun suhtees vielä kielen rakoille

Vai lämmäytätkö mikrossa ja tehot täysille

Rakkaus termariin, termariin ja korkki tiukkaan kii

Rakkaus termariin, taas turvaudun mä vakuumiin

Sumpilta se maistuu joskus cappuccinokin

Et vältellä voi viehätystä vieraan aromin

Joskus täytyy miehen saalistella puumana

Kun väsyn tutun juoman nautin silloin kuumana

Rakkaus termariin, termariin ja korkki tiukkaan kii

Rakkaus termariin, taas turvaudun mä vakuumiin

Reissussa kun kondis ennen pitkään repsahtaa

On korviketta imuroitu suoraan tassilta

Silloin turvaudun mä jälleen perusarvoihin

Ja koura tarttuu tukevasti tuttuun airamiin

Rakkaus termariin, termariin ja korkki tiukkaan kii

Rakkaus termariin, taas turvaudun mä vakuumiin

Martti Servo ja Napander, Samba kuppi kuumaa

Sanat täältä

Kriisinhallintaa

Kohta kaksi- ja jo neljä-vuotiaiden poikien äitinä minusta on kehkeytymässä oikea kriisinhallinnan ammattilainen.

Juniorin kriisinhallinnnan ehkä tärkeimmät työkalut: Herra Apina ja rusinat.

Tapaus 1: Lelukriisi
Leo haluaa noin 67% tapauksista leikkiä juuri sillä samalla leluautolla kuin Niilo. Ja jos (kun) Niilo ei lelua Leolle anna, seurauksena on massiivinen raivari, johon liittyy usein italojalkapallosta tuttua filmaamista, eli kentän pintaan heittäytymistä. Jos heittäytyminen tapahtuu lelun päälle, seurauksena saattaa olla pahimmassa tapauksessa reikä päässä --- ja verta. Onneksi useimmiten alustaksi valikoituu kuitenkin taloutemme paksuin matto.

Tähän kriisiin auttaa joko
a) äidin syli ja toinen lelu
b) Herra Kirahvi
c) Herra Apina
d) rusinat
e) ei mikään ainakaan 15 minuuttiin.
Vaihtoehto f) eli järkipuhe ei sanottavammin auta asiaa.
Vaihtoehto g) eli käske Niilon antamaan periksi olisi typeryyttä --- mutta joskus ainoa keino saada palosireeni hiljaiseksi. 

Tapaus 2: Ilmatilan loukkaus
Lelujen yms. tavaroiden heittely sisällä on ehdottomasti kielletty (paitsi äidiltä jos hihat leimahtaa olkapäitä myöten). Silti ilmatilastamme tapaa satunnaisesti lentäviä pikkuautoja --- tai korkokenkiä, kuten tänään. Siivosin vaatekaappia ja jotenkin kummasti pikkuveli onnistui heittämään leikin tiimellyksessä isoveljeään korkokengällä nenään. Iso itkuhan siitä tuli --- ja verta.

Tämä kriisi hoidetaan ottamalla itkevä lapsi syliin, pyyhmikällä kyynelet ja verinorot kasvoilta, ja puhaltamalla pipi pois. Kaksi minuuttia ja elämä jatkuu.

Tapaus 3: Ei-niin-pyöreä pöytä
Ruokapöytä on meillä oikea kriisipesäke. Lelukielto syödessä aiheuttaa päivittäin konfliktin jos toisenkin, lähinnä esikoisen kanssa. Kielto kuitenkin on ja pysyy, koska niuhot vanhemmat eivät enää halua Leon konttaavan päivällispöydän halki pikkutraktorin perässä.

Tämä kriisi hoidetaan hienovaraisesti toteamalla noin kolme kertaa "lelut-pois-pöydästä." Sitten pudotetaan rappaukset katosta äyskäisemällä "mitä-äiti-sanoi?!?"

Ruuannauttimisnopeus on toinen kestokriisinaihe. Niilo harjoittelee joka päivä, monta kertaa päivässä, maailman hitain syöjä -kilpailuun. Vanhemmissa tämä aiheuttaa veren- ja äänenpaineen nousua.

Tämä tilanne hoidetaan oikeaoppisesti istuttamalla lapsi heti ruokailun alussa ryhdikkääseen syöntiasentoon ja antamalla lyhyt ja ytimekäs "syö!" -käsky. "Syö!" -käskyä toistetaan noin 30 sekunnin intervallilla seuraavat 45 minuuttia. Välillä käydään nostamassa lysähtänyt lapsi takaisin ryhdikkääseen syöntiasentoon, mikäli sanallinen kehoitus ei tuota toivottua tulosta. Tarvittaessa voidaan myös uhkailla jäähyrappusella, loppupäivän arestilla tai lautasen poisviennillä.

Lisäksi ruoka voi olla liian kuumaa, pysyä huonosti lusikassa tai olla kaurapuuroa. Jokainen on kriisin paikka. Ja jos isi syö leipää, silloin on kyseessä iso kriisi, jos siis maistiaisia ei tarjota. 

Näissä pikkukriiseissä paras taktiikka on usein myönnytykset, kuten maitomuki, syöttäminen, syöttämättä jättäminen ja maistiaiset.

Tapaus 4: Unieläinkunnan hygienia
Leo on parisen kertaa saanut äitinsä kiinni itse teosta, eli hän on huomannut Herra Kirahvin ja Herran Apinan pyörivän pesukoneessa. Sitä itkun ja huudon määrää --- kaksi tuntia ilman on pitkä aika! Äiti ei kuitenkaan suostu tinkimään pehmoherrojen henkilökohtaisesta hygieniasta. Varsinkin kesähelteillä ilman useita viikottaisia kylpyjä eläinkunnan pystyy muuten haistamaan viereisestä huoneesta. --- Tai sitten aina helteillä lastenhuoneen sohvan alle muuttaa joku paikallinen pulsu haisemaan.

Unilelukriisistä selviää (ehkä) keksimällä lapselle unilelutonta toimintaa, kuten reipasta ulkoilua tai kirjan lukemista. Tai sitten voi vain laittaa TV:n päälle ja unohtaa lastenlääkärien suositukset (ei TV:tä alle 2-vuotiaille, hah --- tämän on keksinyt varmasti joku lapseton tapaus!).

Tapaus 5: Ulkovaateahdistus
Talviseen aikaan henkisiä ja fyysisiä hikikarpaloita aiheutti toistuvasti juniorin haalarikriisi. Tätä esiintyy myös sulan maan aikaan kurahousu-/kumisaapaskriisin muodossa.

Äänekkään spagetti-jousipyssyn pukeminen käy hyvin urheilusuorituksesta ja harjoitus tekee tässäkin mestarin. Parissa kuukaudessa pukemisajasta saa nipistettyä miltei puolet pois. Loppuaikoina huutaminen ei enää edes kovin häiritse, lienekö sitten pysyvää kuulonalenemaa. Kriisi raukeaa yleensä oven avaamiseen. --- Ja onneksi kuopus osaa jo pukea itse!

Osaan siis ratkoa ongelman kuin ongelman rauhallisesti ja asiantuntevasti. Taidankin lisätä tämän taidon ansioluettelooni heti silittämisen jälkeen.

Tämän kirjoituksen teille laati 35-vuotias kahden lapsen lempeän lujaääninen ja ehkä myös -päinen äiti. Kirjoittaja on hyvä valitsemaan taistelunsa --- kuten vesisodan --- ja voittamaan ne.  

Perse, James Perse

Mekko --- kihihii --- olilla ;D

Mekko: James Perse

Tämän postauksen laati 35-vuotias keskenkasvuisella huumorintajulla varustettu kesämekkofani, joka tykkää erityisesti t-paitamekoista, muttei ymmärrä maksimekkoja alkuunkaan.

Piparia tarjolla

Kotiäidin maanantaiaamu tuntuu heti paljon siedettävämmältä kun sen aloittaa leipomalla kunnon keksejä. Idean leipomuksiin tarjosi jälleen Better Home and Gardens.

Kaurakeksit Ameriikan malliin
(jälleen kerran huomautus vieraan vallan mittayksiköistä, keksejä syntyy tällä ohjeella koosta riippuen kolmisen pellillistä)

3/4 kuppia pehmeää voita
1 kuppi ruskeaa sokeria (Suomen oloissa fariinisokeri passannee)
1/2 hienoa sokeria
1 teelusikallinen leivinjauhetta
1/4 teelusikallista ruokasoodaa
1/4 teelusikallista suolaa
(1/2 teelusikallista jauhettua kanelia)
(1/4 teeluikallista jauhettua neilikkaa)
2 munaa
1 teelusikallinen vaniljaa
1 1/2 kupillista vehnäjauhoja
2 kupillista kaurahiutaleita
(1 kupillinen rusinoita / kuivattuja karpaloita)

1. Esilämmitä uuni 375 Farenheitasteeseen. Vatkaa pehmennyt voi sähkövatkaajalla notkeaksi, lisää sokerit, leivinjauhe, sooda, suola ja halutessasi mausteet. Vatkaa kunnes ovat voin kanssa hyvin sekaisin, muista kaapia myös kulhon reunat. Vatkaa joukkoon munat. Lisää jauhot sekoittaen hyvin. Lopuksi sekoita joukkoon kaurahiutaleet ja halutessasi myös rusinat ja/tai karpalot.

2. Nostele leivinpaperilla vuoratulle pellille teelusikalla pyöreitä nökkösiä taikinasta. Jätä reilusti väliä nökkösten väliin (parisen tuumaa), koska taikina leviää ja paisuu uunissa. Jos haluat tehdä isompia keksejä, käytä esim. ruokalusikkaa, ja muista jättää vastaavasti suuremmat välit. Paista pikkukeksejä uunissa noin 8-10 minuuttia tai kunnes keksien reunat ovat kauniin vaaleanruskeat. Isompien keksien paistoaika on hieman pidempi, luokkaa 10-12 minuuttia. Annan keksien levätä uunipellillä minuutti-pari ennen siirtämistä ritilälle jäähtymään.

3. Jos haluat ryhtyä oikein amerikkalaiseksi, voit vielä kuorruttaa jäähtyneet keksit perus-tomusokerikuorrutuksella. Maistuuvat kyllä mainiosti ilman kuorrutustakin. Keksejä voi tarvittaessa pakastaa, tosin siihen harvoin tarvitsee turvautua, ainakaan tässä keksimonstereiden talossa.

Alfredo

Sateisen ja kylmän lauantain --- miksei muunkin viikonpäivän --- pelastajaksi kannattaa houkutella esiin Alfredo. Usein hän ei ehdi kuin piipahtamaan, katoaa nimittäin pastan mukana lautaselta sen verran nopeasti parempiin suihin.

Alfredo -kastike pastalle
(ohje on noin 4 hengelle, huom! amerikkalaiset mittayksiköt)

Leo oli käsi ojossa valmiina heti kun lautanen iski pöytään.

hyvää kuivattua pastaa, tällä kertaa käytin Barillan tri-color rotinia, mutta fettuccinekin passaa mainiosti

2 ruokalusikallista voita
1 kuppi kuohukermaa
suolaa
mustaa pippuria
1/2 kupillista raastettua parmesanjuustoa

(ohuita maustamattomia kanan rintafileitä, kanalle rubbia = pintaan hierottavaa mausteseosta, oliiviöljyä) 

1. Keitä pasta ohjeen mukaan suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä.

2. Pastan kiehuessa, valmista kastike. Sulata siis voi paksupohjaisessa kattilassa. Lisää kerma, suola ja pippuri. Kiehauta ja laske lämpötilaa keittäen seosta rauhallisesti, ilman kantta viitisen minuuttia tai kunnes seos alkaa paksuuntua. Poista seos liedeltä ja sekoita joukkoon juusto.

3. Mikäli haluat tarjota pastan kanan kanssa, mausta kanat ja paista kuumassa oliiviöljyssä pannulla kastikkeen teon lomassa.

4. Sekoita Alfredo-kastike keitetyn ja valutetun pastan joukkoon. Annostele lautaselle kanafileen kanssa, kylkeen hyvä vihersalaatti ja päälle ripaus parmesania. Nauti ahnaasti.


Niin, Alfredoa saa myös purkissa, ja jopa rasvattomana(!!!) versiona, mutta itse tehtynä maku on paras, suorastaan syntisen hivelevä. Kunnon kermalla, voilla ja juustolla kun ei voi epäonnistua.

Enemmän kuin täydellinen päivä

Auringonpaistetta, ystäviä ja loputonta leikkiä --- siitä on täydellinen päivä tehty.

Pyyteetön hyvyys ja mieluisat yllätykset tekevät siitä vielä paremman.

Tänään, aurinkoisena aamuna, pakkasin lounaan ja muksut matkaan.

Seikkailun suuntana oli leikkitreffit Castle in the Trees -leikkipuistossa. 

En ollut puistossa aikaisemmin vieraillut, joten odotin paria leikkitelinettä ja keinuja, nk. standardisettiä.

Perillä äitiä odotti iso yllätys. 

Ei ollut standardisettiä.

  Oli mahtava, osin katettu, puusta tehty linna 

täynnä kiipeilytelineitä, salakäytäviä ja liukumäkiä!

Pienten poikien (ja miksei tyttöjenkin) taivas 

--- ja vain 10 minutin ajomatkan päässä kotoa!!!

Linnan lisäksi puistossa oli toki paljon muutakin puuhaa,

keinuja niin pienten kuin isompienkin makuun, 

leikkimökki, 

jopa kaivinkone.

Retkilounas nautittiin linnan puutarhassa. 

Kylläpä leipä maistuikin hyvältä, samoin mansikat ja mustikat! 

Ja kaura-rusinakeksit!

  

Lounaan jälkeen keinuttiin,

 ---- keinuttiin 

ja keinuttiin.

 Sitten käytiin hieman leikkimökissä supisemassa parhaan kaverin kanssa.

Ja sitten keinuttiin lisää 

--- pupulla, hepalla ja ankalla --- 

tietenkin.

Ja sitten vielä vähän keinuttiin ja pyörittiin, kaikki kolme viikaria samassa. 

Ja meillä oli niin hauskaa, oli paras päivä ikinä!

Ja sitten alkoikin se osuus joka teki parhaasta vielä paremman: poikkesin kotimatkalla kauppaan hakemaan Niilolle parit t-paidat, lapsi kun kasvaa kohisten. Tapasimme kaupassa rouva Deen, naapurimme Nancyn hyvän ystävän. Maksaessani ostoksia Niilo vaihtoi sujuvasti kuulumiset Deen kanssa ja kun olin valmis lähtemään kotiin Leoa nukuttamaan, Niilo jäi Deen kanssa jatkamaan shoppailua ja asioiden hoitoa. 

Dee toi Niilon kotiin puolen tunnin päästä --- yhdessä kahden lelukassillisen kanssa!!! Ja jottei äidille ja isälle tulisi paha mieli, myös meille tuotiin Niilon valitsemat tuliaiset. Äidille Niilo oli valinnut omakätisesti aurinkolasit --- JLo by Jennifer Lopezit ;) --- ja ei yhtään hullummat muuten. Yllätys oli aivan täydellinen!

Niilon ja Deen välille on kevään mittaan muodostunut aivan erityinen yhteys, vähän samanlainen kuin Niilolla on ollut alusta saakka naapurin Nancyn tai toisen naapurimme, Elainen, kanssa, esikoulun tädeistä puhumattakaan. Nelivuotias don juanimme näemmä käärii iloisella olemuksellaan paikalliset naiset vaivatta pikkusormensa ympärille. Pelottavaa ;)

Yhtä kaikki, olemme hyvin onnekkaita
että meillä on kaikki nämä ihmiset elämässämme.

Ja jotta parastakin paremmasta päivästä saadaan enemmän kuin täydellinen ---

Boston Bruins voitti juuri Stanley Cupin, ensimmäisen kerran sitten vuoden 1972.

Seutukunta on onnesta sekaisin!

Iltapäiväpuhde

Oli kaksi valokuvaa ja jalusta. 

Hyvää paperia, vesivärit, vahaliidut ja puukynät.

Siitä se ajatus sitten lähti.

Kipi-kipi-kipinää

On jälleen aika juoksupostauksen! Viimeisestä onkin jo aikaa vaikka tossua on pistetty toisen eteen varsin tunnollisesti.

Alkuviikon lötköttelyn jälkeen ---- oli kuuma ja mieskin oli matkoilla --- emäntä sai kuin saikin raapaistua itseään niskasta kiinni. Viikon kilometrit on siis lönkötelty lauantaina ja sunnuntaina. Ja ei ollut kuuma ei, +15 Celsiusastetta tuntui jäiseltä +30 jälkeen. Eikä se vesisadekaan parantanut asiaa.

Lauantaina lounaan jälkeen säätutkakuvassa näkyi parin tunnin sateeton pätkä, joten sitaisin tossut jalkaan ja kipaisin kadulle. Kolmen vartin jälkeen alkoikin sitten sataa tihuuttaa, että se siitä ennusteesta --- tai sen tulkitsijasta. Lenkki kuitenkin sujui happirikkaassa ilmassa ja kotiin kurvasin 14 kilometrin suht' reippaan hölkyttelyn jälkeen jälkeen.

 

Sunnuntaina aamu alkoi sopivan uuden reitin kaivamisella Google Mapsin uumenista. Eksymisen välttämiseksi (suuntavaisto ei ole maailman parhain) piirsin sopivan reitin ihanan vanhanaikaisesti käsin paperille, meillä kun ei kotona ole tulostinta. Loppu aamupäivä kului henkisesti valmistautuen, lapsia leikittäen ja sunnuntailounasta, viikon tärkeintä ateriaa, kokkaillen. Lounaan jälkeen olikin sitten sen pitkän lenkin vuoro. Juomavyö vyötärölle, rusinoita ja kovia karkkeja taskuun ja menoksi!

Juoksin elämän pisimmän lenkin, Google Mapsin mukaan 22.7 km! Yritin juosta hitaasti, mutta keskivauhtiahan tuo meni: aikaa kului vajaaa 2 tuntia 20 minuuttia. Ilahduttavasti voimia jäi vielä reserviinkin, joten taidan siis olla nk. elämäni kunnossa.

7 vuotta sitten kipitin pari puolimaratonia, parhaimman aikaan 2.05 ja risat. Molempien jälkeen olo oli aika valmis. Sitten vaihdoin työpaikkaa, menin naimisiin, sain pari lasta --- elämä juoksi, en minä. Viimeisen vuoden olen pikku hiljaa juossut enemmän ja enemmän, ja nyt kunto alkaa olla kohdallaan. Vielä muutama kuukausi reipasta vauhtitreeniä niin mimmi on terässä tätä nähden :) Kokomatka kun tuntuu yhäkin liiottelulta.


Kuvissa esiintyvät uskolliset Niken Freeni. Maailman kaunein paljasjalkajuoksukenkä on ainakin tähän asti säästänyt penikoiden kipeytymiseltä. Ja treeni muuten onnistuu hyvin myös ilman sykemittaria (patterinvaihto on vaikeaa, liian vaikeaa).

Ja on se tysää, pitkänmatkan juoksu nimittäin. Ilman kasaripopin ja bumbtsikäkkää-trancen yhdistelmää en varmaan ottaisi askeltakaan. Toki se että lenkkipäivänä saa luvan kanssa syödä ja paljon painaa myös parantumattoman herkkusuun vaakakupissa :)