Aurinko armas

Aurinko.
Kohtuullisesti nautittuna se hellii mieltä ja vahvistaa luita.
Yliannostuksena se vanhentaa ennenaikaisesti tai jopa tappaa.

Auringonvalo valmistaa iholla D-vitamiinia. D-vitamiini taasen auttaa yhteen jos toiseen vaivaan, mm. luuston vahvistamiseen, onnellisuusvitamiiniksikin sitä kutsutaan. D-vitamiinitarpeen tyydyttämiseksi sopiva määrä auringonpaistetta on kolme kertaa viikossa, 15 minuuttia kerrallaan, suojaamattomalle iholle.

Kääntöpuolena on kuitenkin se --- syöpä. 90 prosenttia kaikista ihosyöpätapauksista johtuu altistumisesta auringon haitallisille UV-säteille. UV-säteiden vaikutus on kumulatiivinen. Jokainen suojaamaton auringonottokerta lisää ihosyöpäriskiä.

Mikä siis on se kultainen keskitie?
Nauti järkevästi, älä käristä itseäsi.

Asiantuntijat sanovat että aurinkoa tulisi vältellä sen paistaessa kuumimmillaan eli klo 10-16. Meidän perheen näkökulmasta tämä on kuitenkin se paras aika ulkoilla, uida ja pulikoida. Pyrimme siis käyttämään järkeä. Hyvissä ajoin ennen ulkoilua, rannalle tai altaalle menoa, suojaan pojat ja itseni aurinkovoitein. Ja suojakertoimissa ei säästellä.

Testattuja ja hyviksi havaittuja tuotteita. Ihotautilääkäri suositteli erityisesti tuota Avenon Mineralblockia.

Käytän pojilla ihotautilääkärin suosituksesta useimmiten sinkkipohjaista (mekaanista) suojaa, jossa SPF on 60. Spray-suojissa suojakertoimet ovat useimmiten 50 paremmalla puolella. Itselläni suojakertoimet ovat kesän myötä vain kasvaneet nekin. Vartalolle käytän nykyään samoja spray-suihkeita kuin pojat, mutta kasvoille olen alkanut lätkimään SPF110:tä. Tavallisesti suojaan pojilta erityisellä hartaudella kasvot, korvat, niskan ja käsivarret, uimapäivinä myös muun ylävartalon. Jalat jätän tavallisesti suojaamatta, D-vitamiinitehtaiksi. Akilleen kantapääni on pää --- varsinkaan Leo kun ei ole hellepäähineiden ystävä. Onneksi hiuksia kuitenkin riittää suojaksi asti.

Tällä sumealla suojautumislogiikalla olemme tämän kesän menneet ja tähän mennessä emme ole pahemmiten palaneet. Ja vallitsevasta iloisesta mielentilasta päätellen D-vitamiiniakin on saatu ihan kylliksi. (Tunnustetaan että olen kesän huumaamana jättänyt lasten vitamiinilisät antamatta, koska uskon että vitamiinitarve täyttyy ilmankin.)

Miten on sitten sen rusketuksen laita? Toukokuussa alkaneesta shortsikaudesta ja jatkuvasta ulkona asumisesta huolimatta emme ole muuttuneet kahvipavunruskeiksi. Olemme lähinnä kai kevyesti päivettyneitä, paitsi Leo, joka on yhäkin ihanan valkoinen :)

Mutta ennemmin terve olmi kuin sairas rusina.
Miten sinä nautit auringosta?