Ihmiseksi kasvaessa on koko ajan joku vaihe päällä.
Vauvaikä.
Leikki-ikä.
Uhmaikä.
Kauhea kakkonen.
Vielä kamalampi kolmonen.
Hermoja raastava neljä ja puoli.
Kyselyikä.
Kouluikä.
Murrosikä.
Kahdenkympin kriisi.
Kolmenkympin kriisi.
Esikeski-ikä.
Keski-ikä.
Viidenkympin villitys.
Eläkeikä.
Sammaloitumisikä.
Kai näillä vaiheilla koetetaan vain yksinkertaistaa monimutkaista maailmaa. Selittää että kaikella älyttömyydellä, kiukulla saati puukorvaisuudella on joku suurempi tarkoitus. Vaikkei niillä olisikaan.
Mutta tuo neljä ja puoli ---
Meillä se näkyy uutena vaiheena äidinkin elämässä.
Äidillä on nyt kolmenkymmenenviiden ja puolen hiustenraastamis- ja kiroiluikä.
Toivottavasti tämä vaihe menee pian ohi. Sekä äidillä että pojalla.
2 comments:
Löysin tämän blogin äsken. Minsa sitten. ja mykistyin innosta. Onko teilläkin NELJÄ JA PUOLI kamala ikä? IHANAA! Enkö olekaan yksin. Mä olen itkun partaalla kun ihana poikani on muuttunut kammottavaksi neljä ja puolivuotiaaksi. UH!!!!
Oi kohtalotoveri, join the club! Ehkä se on se ikä, ehkä testosteroni, kuka tietää...
Post a Comment