Naisten välisestä ystävyydestä

Tämä päivä kului olkapäänä, naisten välistä ystävyyttä pohdiskellessa.

Maasta saati kuusta riippumatta, ystävyys on vaikeaa ja todelliset ystävät harvassa. Ystävyydessä --- samoin kuin avioliitossa, elämässä --- on ne huonot ja hyvät päivänsä. Ja joskus on oltava hieman onneton voidakseen olla oikein onnellinen. Mutta tämä ei silti tarkoita että joskus olisi oltava epäystävällinen voidakseen olla tosi ystävä. Vaikka ehkä niitäkin päiviä sattuu kohdalle, ihmisiä kun ollaan.

Tämän päivän suhdekiemura, kahden aikuisen amerikkalaisen naisen välillä, oli hyvin mietteitä herättävä. Kuitenkin juuri niin tyypillinen, juuri meille naisille. Mikä siinä on niin vaikeaa --- naisten välisessä ystävyydessä?

Ryhdyin siis penkomaan ystävyyden olemusta hieman syvemmältä.
Tai no, onko se Wikipedia nyt niin kovin syvältä, vaiko juurikin sieltä?
Alla jokatapauksessa muutama käännetty ajatus liittyen ystävyyden tieteeseen.
Jos olisin sosiologi, saattaisin tutkia tätä enemmänkin.

Ystävyys määritellään ihmisten välisenä suhteena, jota yleensä ottaen pidetään kaveruutta läheisempänä. Molempiin suhteisiin, ystävyyteen ja kaveruuteen, liittyy tietyn tasoista läheisyyttä, joskin eri tasolla. Ystävyyttä ja kaveruutta voidaankin siten ajatella saman jatkumon osasina.

Ystävyyttä on tutkittu niin sosiologian, sosiaali-psykologian, antropologian, filosofian kuin eläintieteen näkökulmasta. Ystävyyteen liitetäänkin monia akateemisia teorioita (mm. social exchange theory, equity theory, relational dialectics, attachment styles.)

Ystävyys koetaan arvokkaaksi kun ystävien keskinäisessä suhteessa ilmenee säännönmukaisesti seuraavia piirteitä:

• Epäitsekkyyttä. Oman edun ajamisen sijaan mielessä on myös muille koittava hyvä.
• Sympatiaa ja empatiaa.
• Rehellisyyttä, erityisesti tilanteissa joissa muiden on vaikeaa kertoa totuutta.
• Yhteisymmärrystä ja myötätuntoa.
• Keskinäistä luottamusta. Kykyä ilmaista tunteitaan, myös toisen toimiin liittyviä, ilman pelkoa tuomituksi tulemisesta. 
• Kykyä emotionaaliseen tukemiseen.
• Positiivista vastavvuoroisuutta. Suhde perustuu molemminpuoliseen antamiseen ja saamiseen.
• Suhteessa voi olla oma itsensä ja tehdä virheitä pelkäämättä tuomituksi tulemista. 

Näin minulle on opetettu, kotona, omien vanhempieni toimesta. Itse yritän --- siis yritän --- elää näin. Ja siirtää näitä arvoja eteenpäin, lapsille. Ei se aina helppoa ole. Toivon silti olevani hyvä ystävä. Ystävyyden arvoinen.

Amerikkalaisen ystävyyden kato
Kesäkuussa 2006 American Sociological Review'ssä julkaistun tutkimuksen mukaan, amerikkalaiset kärsivät ytävyyden vähenemisestä sekä määrällisesti että laadullisesti sitten vuoden 1985. Tutkimuksen mukaan 25%:lla amerikkalaisista ei ole läheistä uskottua, ja keskimääräinen uskottujen lukumäärä per asukas on laskenut neljästä kahteen.

Tutkimuksen mukaan ajanjaksolla 1985 - 2006:

• Amerikkalaisten riippuvaisuus perheestä turvaverkkona on noussut 57 prosentista 80 prosenttiin. 
• Amerikkalaisten riippuvuus partnerista tai puolisosta on noussut 5 prosentista 9 prosenttiin.
• Tutkimus löysi myös yhteyden vähäisempien ystävyyssuhteiden (erityisesti laadullisesti) ja psykologisen taantuman välillä.

Onkohan Suomessa tehty moista tutkimusta? Tulokset olisi erittäin mielenkiintoista nähdä. Pahasti pelkään että tämä todellisen ystävyyden kato ei ole vain Amerikkalainen ilmiö. 

Ystävyys tuo terveyttä
Yleisen tietämyksen mukaan hyvä ystävyyssuhde parantaa yksilön onnellisuutta ja yleistä hyvinvointia. Monet luotettavat tutkimukset osoittavat myös että vahva sosiaalinen tukiverkko parantaa erityisesti naisten mahdollisuutta elää terveenä ja pitkään --- siis vanhaksi. On myös osoitettu että yksinäisyys ja sosiaalisen tuen puute ovat yhteydessä kasvaneeseen riskiin sairastua sydäntauteihin, virustulehduksiin ja syöpään, samoin kuin sillä on yhteys korkeampaan kuolleisuuteen. Jotkut tutkijat ovat löytöjensä perusteella jopa nimenneet ystäväverkot  "käyttäytymisrokotteeksi" ("behavioral vaccine"), joka suojaa sekä fyysistä terveyttä että mielenterveyttä.
 
Vaikka tutkimus osoittaa että hyvillä ystävyyssuhteilla ja hyvällä terveydellä on yhteys, tarkka mekanismi tälle yhteydelle on vielä hämärän peitossa. Suurin osa tutkimuksista on seurantatutkimuksia ja vaikka tulokset näissä tutkimuksissa osoittavat selvän yhteyden olevan olemassa, niiden perusteella ei osata sanoa mitään varmaa saati yksiselitteistä syy- ja seuraussuhteesta.

Lukuisat teoriat yrittävät selvittää yhteyttä. Tutkijat selvittelevät josko siis:
1) Hyvät ystävät rohkaisevat toisiaan elämään terveemmin.
2) Hyvät ystävät rohkaisevat hakemaan apua ja vievät konkreettisesti tarvittaessa saamaan apua.
3) Hyvät ystävät parantavat ystäviensä kykyä käsitellä sairautta ja muita terveysongelmia.
4) Hyvät ystävät vaikuttavat vaikuttavat itse asiassa fysiologisesti suojaten terveyttä.

Uskon että paitsi ihminen jolla on ystäviä, myös ihminen joka ylipäätään on ystävällinen, on myös onnellisempi ja sitä kautta terveempi. Positiivinen asenne elämään antaa niin paljon enemmän.

Hups! Ryhdyin taas syleilemään maailmaa :)

Ehkäpä ystävyksetkin pian syleilevät toisiaan.
Unohtavat erimielisyytensä ja kasvavat ---
vaikkeivat mitään teinityttöjä enää olekaan,
62- ja 72-vuotiaina.