Raparperi-marenkipiirakka

Viime sunnuntaina satoi.

Ja mitäpä kotirouvat sadepäivinä tekevät?

- Leipovat.

Päivä-pari niin se oli mennyttä.

Pihan perälle istutetut raparperit olivat varttuneet piirakkaikään, joten oli aika loihtia

raparperi-marenkipiirakka,

KakkuKatrin ohjeella.

Ohje on todella helppo ja nopea.

Ja lopputulos on niin makoisa ja upea, 

että se irrotti jopa oman miehen kehumaan tuotosta ääneen.

Ilman taka-ajatuksia.

Suosittelen siis mitä vilpittömämmin kokeilemaan.

Eikä välttämättä tarvitse edes odottaa sitä sadetta.

Kesämies

Sandaalit ja sukat.

Viisivuotiaan mielestä niin vain kuuluu tehdä.

Ja kesäsukista parhaimmat ovat  ruudullisia.

Golfhenkisiä.

Äidin silmät miltei vuotavat verta, 

mutta kukapa se olisi,

profeetta omalla mallaan.

Kohtalon oma

Kävin juhannusaatonaattona työhaastattelussa.

Nyt vain odotellaan. 

Ollaan kohtalon omia.

Sinistä ja valkoista

Se olisi aika, juhlan ja juhannuksen!

Juhannustunnelmissa

Mies lähti aamulla Niilon kanssa mökille, laituria rakentamaan.

Minä seuraan Leon kanssa huomenna, vilvoittavien vetten ääreen.

Kunhan ensin saan lihapullat paistettua. 

Leivän leivottua. 

Siivottua. 

Leikkipuistossa leikittyä. 

Nurmikon leikattua. 

Ruusut kasteltua. 

Ja pakattua.

Mutta laiskat ne töitään luettelee ;)

Hyvää juhannusta siis itse kullekin,

Pariisin Kevään hengessä:

Mut mitä sun pitäisi tehdä
Pitäis olla jotenkin niin smooth
Ottaa sivellin ja maalata sitä taivaanrantaa
Juosta alasti pellossa juhannusyönä ja huutaa

Ansioluettelon päivitys

Pystyy kokoamaan 6-laatikkoisen Ikean Malm -lipaston parissa tunnissa, 

5-vuotiaasta, erittäin innokkaasta apulaisesta huolimatta. 

--- Kiroilematta kertaakaan. 

Hiemanko olen ylpeä itsestäni :)

Kuva on just sieltä, Iiiiiiikkeasta.

Tunnustus

Alennusmyynti. Mikä ihana tekosyy!

Current/Elliott, J.Crew, MIH Jeans, 

Vince, Oak, Chinti and Parker 

Että mikä ostospaasto? Sekö joka jatkuu taas heti huomenna?

Mutta huomaatteko, ei yhtään paria kenkiä ;)

Puutarhurointi kohottaaa verenpainetta

Yo! Ihan itse laitoin lipankin vinoon!

Kävin alkuviikosta lapsosten kanssa puutarhaliikkeessä. Pohtiessani alppiruusu vai atsalea? jaloruusuja vaiko ryhmäruusuja? vaiko molempia ja vielä köynnösruusu? rhodomultaa ja ruusumultaa? mutta tavitaanko vielä kanankakkaa? -arvoituksia Niilon kanssa, Leo päätti toteuttaa itseään.

Hän löysi kuralätäkön, jossa pomppia tasajalkaa. Sen jälkeen hän löysi kasteluletkun, jolla hoitui kätevästi viimeistely. Tuloksena oli kiirestä kantapäähän kurainen ja litimärkä pikkumies. Kaikki tämä vain parissa minuutissa. Ja ihan äidin selän takana. 

Tässä vaiheessa minun oli pakko lopettaa arpominen, lastata puskat ja pussit kärryihin sen suuremmin miettimättä, napata kiljuva poika kainaloon ja suunnata juoksujalkaa kassalle. Ja kotiin. Niska ihan aavistuksen verran punoittaen.

Nyt alppiruusu on istutettu takapihalle olemassaolleiden, jäniksensyömien atsaleoiden keskelle. Samalla jaoin ja siirsin Savosta tuomani kuuliljat ja värimintun uuteen penkkiin, särkyneensydämen ja ukonhattujen viereen.  Ruusupenkki on paikkaistutettu, perattu villiintyneistä juurakoista ja kunnostettu kesää varten. Niin, ja hyttysiäkin on syötetty. Leon kuraiset vaatteet ja kengät on pesty ja lopulta ehkä verenpainekin on laskenut säälliselle tasolle.

Kaikki paitsi puutarhan hoito on turhaa.

Eikä sekään kovin tärkeää.

Unten maille

Muuton jälkeen ehkä hiukan minimalistiseksi jääneen makuuhuoneemme kodikkuus kohentui parisen viikkoa sitten kertaheitolla. Sain iltamyöhään aivan loistavan idean verhoista!

Pikaisen silittämisen ja verhonipsujen kanssa tappelun jälkeen makuuhuoneemme ikkunaan levittyivät Amerikan olohuoneen verhot. Ne viistävät reilusti lattiaa, mutta verhojen metalliset lenkit (verhotangolle) toimivat mainiosti verhonpainoina mahdollistaen tarvittaessa hieman pussimaisen asettelun.

Kumma kyllä, jopa mieheni tajusi idean lähteneen vuodevaatteista, Marimekon Kaivosta, Maija Isolan jo 1964 suunnittelemasta kuosista. Vaikka kuosista pidänkin, en ole täysin toipunut made-in-Portugal -shokista, saati muuten huonontuneesta laadusta. Ennen kun lakanatkin oli paksumpia! Ja pehmeämpiä! Nyyh!

Olen siinä(kin) mielessä neuroottinen, että verhojen ja vuodevaatteiden, lakananoiden, tyynyliinojen ja täkkipussien, ihan koko hoidon, on oltava sävy sävyyn. Muuten näkee rumia unia. Ruskeat reunaverhot tietävät siis vaikeita aikoja nyky-liinavaatekaapille...

No, tällä tekosyyllä seuraavaksi kokeiluun menevätkin HenkkaMaukan pellavalakanat. Balmuiriin ei vielä lompakko taipunut (jos ikinä taipuukaan), mutta eiköhän sitä näin vähemmälläkin pääse pellavan makuun.

Makuulle, siis. Hep!

Mandariinipellolla

- Minä tiedän että tällä pellolla on ajanut traktori!

- Se on kylvänyt tälle pellolle siemeniä, joista kasvaa mandariineja.

- Ne kasvaa ja kasvaa ja sitten niitä saa ostaa kaupasta.

Köh.

Meidän perheen tulevalla maanviljelijällä on homma hanskassa. 

Mitä nyt hanskat hitusen verran hukassa ;)

Leolla on aika hyvä nilkan ojennus. Balettitanssija-ainesta?

Kiire

- Äiti, miksi noilla hämähäkeillä on noin kiire?
- Ne on muurahaisia, kultaseni.
- No miksi noilla muurahaisilla on noin kiire?
- Niillä vain on.
- Mutta MIHIN?!?

Pikkuihmiset osaavat kysyä kiperiä kysymyksiä.
Oikeita kysymyksiä.
Sellaisia, joita pitää kysyä.

Miksi sinulla on kiire?
Ja MIHIN?

Maassamuuttajien Suomi

Savolaista metsää --- ja puita.

Kun suomalainen muuttaa isolle kylälle, hän kiipeää takaisin puuhun.
Äidin opetukset tervehtimisestä, kiittämisestä, käytöstavoista,
ne unohtuvat sen siliän tien.
Pitää olla kova, totinen.
Tiedä mitä ne muut oikein ajattelee.
Ei siinä ehdi hymyilemään saati kättä heiluttelemaan.
Pitää keskittyä.
Etteivät maalaiseksi luule.
Katsomaan toisaalle.
Olemaan silleen tsadilaisesti.
Hiffailemaan kolmen sedän patsaalla.
Tiäks.

Kumma kyllä, natiivien kesken kaikki on toisin.
Niin idässä, lännessä, pohjoisessa kuin etelässä.

Mikä meitä maassamuuttajia oikein vaivaa?

Terveisin,
se heinähattu-naapurisi helvetistä joka sanoo hei.


Että miten niin minulla keitti tänään(kin)? 
--- Kas kun en ole keksinyt miten opettaa jälkikasvulle käytöstapoja, 
kuten tervehtimistä, 
muuten kuin oman esimerkin kautta.
Tyhmä minä.

Myytävänä lastensänky

EDIT 10. kesäkuuta: Sänky on myyty.

Poikaset saivat alkuviikosta kerrossängyn,
joten meiltä löytyisi nurkista yksi ylimääräinen tällainen:

Valkoinen, vaaleansinisellä turvalaidalla varustettu
Sievä Sisuste Oy:n Jatkopuu -lastensänky.
Sängyn pituus venyy 140 senttisestä aina 200 senttiin, patjan leveys 75 cm.
Mittojensa puolesta sänky sopii siis taaperosta teinille saakka.

Ikää sängyllä on reilu kolme vuotta ja kaksi pojanviikaria.

Kunto on siisti ja hyvin nukuttava.

Kauppaan saa halutessaan mukaan sänkyyn sopivan patjan sekä tyynyn ja peiton. Patja on Finlaysonin vaahtomuovipatja, puhdas ja takuulla pissaton (lakanan alla on aina käytetty muovitettua froteeta). Täkki ja tyynyt ovat Finlaysonin nekin, kooltaan peite kaiketi jotain 80x120cm, pestyt ja puhtaat, kuosina Muumit vaaleansinisellä pohjalla. Ja jos oikein tinkii, niin pistetään mukaan vielä parit lakanat ja Marimekon pussilakanasetti.

Hinta on edullinen, tarjoa siis rohkeasti.
Toimitusmuotona vain nouto Vantaalta.

Jos kiinnostaa, pistä sähköistä postia osoitteeseen:
pahvitalon.emanta@gmail.com

Kohde mennee viikon sisällä myyntiin muuallekin, joten vain nopeat elävät.

Retkellä

 

Kesäinen retki, hiekkatietä pitkin.

Halki vihreän vehreän luonnon.

Pellonsivua pitkin Pitkäkosken ulkoilumajalle.

Viime viikolla tuoreet, leivontälämpimät munkit veivät kielen mennessään. 

Tänään nautittiin maailman makoisinta jäätelöä.

Huomasin että voikukkien aika on ohi.

Tilalle on tullut koiranputkiviidakko.

Hetki leikkipaikalla ja sitten kotiin.

Makaronilaatikkoa ja unta.

Uusista retkistä.

Auringosta ja pilvenhattaroista.

Heikki

Jos joku on joskus miettinyt,

kissa vai koira,
vastaus on Heikki.

Kissa joka asui meillä, tyytyväisenä citykissana.

Sitten me muutimme valtameren taa.

Ja Heikki muutti maalle, äitini ja isäni passattavaksi.

Kolme vuotta uuninpankolla köllöttelyä.

Raikasta maalaisilmaa ja vapautta.

--- Palvelusta puhumattakaan.

Jotenkin minusta tuntuu että tämä huoltajuuskiista on jo hävitty.

The world is my oyster?

Kirjoitin taannoin kuinka Samuli on ihana.

Muailma ompi pikkane.

Viime viikonloppuna matkustimme maalle, ihanaan Etelä-Savoon, perhettäni tapaamaan. Perunanistutuksen lomassa veljeni vinkkasi: pari kilometriä meiltä kotoa on Vauramoiden kesämökki. Juuri niiden Vauramoiden.

Seuraavaksi avautui äitini. Hän ketoi kuinka isovanhempani ja Samulin iso-/ isoisovanhemmat olivat olleet hyviä tuttuja keskenään Tenjärvellä, rajantakaisessa Karjalassa.

Just. Ihan kuin sukulaispoikaa vonkaisi.

Olenko jo kertonut kuinka olen ollut samoissa häissä Jipun kanssa joskus 20 vuotta sitten? Jippu istui pöydän alla. Minä olin teini ja lähtökohtaisesti katselin nokanvarttani pitkin kaikkia ja kaikkea.

Onneksi en erityisemmin pidä hänen musiikistaan.

Sateenvarjokampaus ja silkkimekko

Koska mikään ei ole loppukädessä niin tärkeää kuin minun kampaamokäyntini niin ---

Arvaatteko mitä, kävin tänään kampaajalla!

Tällä kertaa istahdin kampaamon jakkaralle jopa vartin varoitusajalla. Kampaajatäti näytti ja kuulosti pubiruusulta, mutta osasi käyttää saksia moitteettomasti. 

Kirjaa ei siis pidä tuomita pelkän kannen perusteella.

Mutta 56 euroa latvojen tasaamisesta?!?

Enkä siinä ajassa, 

vajaassa puolessa tunnissa, 

ehtinyt edes MeNaisia kokonaan lukea!

Aamukiireessä päälle valikoitui pitkähihainen silkkimekko. Mekon aavistuksen liian lyhyttä helmaa kompensoi oikein mukavasti aavistuksen liian syvään uurrettu kaula-aukko. 

*huoh* 

Jätin kuitenkin ne kymmenen sentin korot kotiin. 

Ja hullun kotirouvan lasit viimeistelevät toki asun kuin asun.

Loppuelämän ensimmäinen päivä

Kävin tänään töissä. Allekirjoittamassa paperin.

Olen vapaa. Vapautettu.

Vielä kun keksisi miksi ryhtyä isona.

Paitsi viisaaksi.

Ja lempeäksi.

Ja tanssimaan kuin Roisin Murphy.

Syötävää seksiä

Leipaisin viikolla kuppikakkuja.

Ohjeen mukaan niiden piti olla parempia kuin seksi.

Lautasellinen erotiikkaa.

Alkuperäinen ohje on varastettu täältä, alla hieman muokattuna ja suomennettuna, minulla kun ei ollut soodaa.

Tuplasuklaiset kuppikakut

115 g huoneenlämpöistä voita
3 dl sokeria
2 isoa, huoneenlämpöistä kananmunaa
1 3/4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1 1/4 dl makeuttamatonta kaakaojauhetta
1 1/4 dl maitoa
1 tl vaniljaa
1 1/2 dl suklaahippuja

1. Vatkaa voi pehmoiseksi.
2. Lisää sokeri ja vatkaa kunnes kevyttä ja ilmavaa.
3. Lisää munat, yksi kerrallaan. Vatkaa kunnes hyvin sekaisin.
4. Sekoita keskenään kuivat aineet (jauhot, leivinjauhe, sooda, suola, kaakaojauhe ja vaniljasokeri).
5. Lisää taikinan joukkoon noin kolmasosa jauhoiseoksesta ja sekoita hyvin.  Lidää sitten puolet maidosta, sekoita hyvin. Toinen kolmasosa jauhoseoksesta,  sekoita hyvin. Toinen puolikas maidosta, sekoita hyvin. Lopus jauhoista, sekoita hvyin.
6. Sekoita joukkoon sulkaahiput.
7. Kauho taikina leivosvuokiin. Jätä vuoat hieman vajaiksi, puolilleen tai varttia vaille täyteen, riippuen hieman vuoan koosta.
8. Paista vajaassa parissa sadassa asteessa parisenkymmentä minuuttia tai kunnes taikina ei tartu tikkuun.

Ohjeesta syntyy noin 24 kuppikakkua käyttäen normi-leivosvuokia.

Kuorrutuksen tekaisin Better Homes and Gardensin ohjeen mukaan:
115 g pehmeää voita
225 g pehmennettyä maustamatonta Philadelphia kermajuustoa (vai tuorejuustoksiko sitä nyt kutsutaan)
2-3 tl vainiljasokeria
4-7 dl tomusokeria (riippuen kuinka äkkimakeaa haluat)

1. Vatkaa voi ja tuorejuusto hyvin sekaisin.
2. Lisää sokerit ja jatka vatkaamista kunnes seos on sopivan kuohkeaa ja hyvin levittyvää.

Kuorrutusta tulee tällä reseptillä ihan älyttömästi, kannattaa siis pienentää ohje noin 2/3-  tai 3/4-kokoiseksi, jollet halua todellista sokeri&rasva-humalaa.

  

--- No, entäs se seksi?
Lieneekö vika soodan puutteessa, taloussuklaassa vai leipojan taidoissa, mutta näiden kakkaraisten vonkaus jäi puolitiehen. Kääntäisin siis kylkeäni.

Mutta, hyvänä päivänä, jos käyttäisi isompia leivosvuokia, täyttäisi kakkuset suklaamoussella ja tuorejuustokuorrutuksen sijaan sivelisi päälle hyvästä suklaasta ja paksusta kermasta loihdittua ganachea, oraaliorgasmi saattaisi olla tosiasia. Ehkä.