Pikaisen silittämisen ja verhonipsujen kanssa tappelun jälkeen makuuhuoneemme ikkunaan levittyivät Amerikan olohuoneen verhot. Ne viistävät reilusti lattiaa, mutta verhojen metalliset lenkit (verhotangolle) toimivat mainiosti verhonpainoina mahdollistaen tarvittaessa hieman pussimaisen asettelun.
Kumma kyllä, jopa mieheni tajusi idean lähteneen vuodevaatteista, Marimekon Kaivosta, Maija Isolan jo 1964 suunnittelemasta kuosista. Vaikka kuosista pidänkin, en ole täysin toipunut made-in-Portugal -shokista, saati muuten huonontuneesta laadusta. Ennen kun lakanatkin oli paksumpia! Ja pehmeämpiä! Nyyh!
Olen siinä(kin) mielessä neuroottinen, että verhojen ja vuodevaatteiden, lakananoiden, tyynyliinojen ja täkkipussien, ihan koko hoidon, on oltava sävy sävyyn. Muuten näkee rumia unia. Ruskeat reunaverhot tietävät siis vaikeita aikoja nyky-liinavaatekaapille...
No, tällä tekosyyllä seuraavaksi kokeiluun menevätkin HenkkaMaukan pellavalakanat. Balmuiriin ei vielä lompakko taipunut (jos ikinä taipuukaan), mutta eiköhän sitä näin vähemmälläkin pääse pellavan makuun.
Makuulle, siis. Hep!
No comments:
Post a Comment