Wednesday, June 6, 2012

Loppuelämän ensimmäinen päivä


Kävin tänään töissä. Allekirjoittamassa paperin.
Olen vapaa. Vapautettu.

Vielä kun keksisi miksi ryhtyä isona.
Paitsi viisaaksi.
Ja lempeäksi.

Ja tanssimaan kuin Roisin Murphy.

4 comments:

Anna said...

niin... senkun tietäisi miksi isona ryhtyä. Paitsi toki viisaaksi. Kun kerrot mistä sen tiedon löytää niin ilmoittele...siihen asti räävin ja matkustan :D

Päivi said...

Anna, se on hyvä. Matkustele sinä niin minä kuopsutan pihaa, juoksen ja paimennan poikia :)

Työpaikkani tarjosi minulle osana diiliä muutaman tapaamisen uravalmentajan kanssa. Ensi viikolla aloitellaan ja olen oikeasti aika innoissani :D

Paula said...

Millaista uravalmentajalla??
Vitsi, minullakin edelleen epäselvää miksi isona tulla. Tosi tuskallista, vaikka aikajanalle työuraa järjestellessä viimeiset pakolliset 4 työvuotta ovat melkein hyttysen uloste lähes neljän vuosikymmen jo suoritetun rinnalla. Mutta-mutta 4 vuotta löysässä hirressä... Ikärasismiahan ei tunnusteta - vastaukset hakemuksiini kutakuinkin: "kiitos mielenkiinnosta... Valintamme ei tällä kertaa kohdistunut Sinuun... yhteensä 140 hakemusta" - kaiketi 139 alle 59-vuotiasta...
Päivi, onnea uusille urille!

Päivi said...

Paula, työnhakeminen on rankkaa. Voimia sinulle!

Minulla on ollut vasta yksi tapaaminen uravalmentajan kanssa. Lähinnä juttelimme mukavia, katsoimme onko CV kunnossa ja mitä työhakemukseen pitää kirjoittaa ja miten. Koetan raapaista asian tiimoilta joskus vaikka oman postauksen, kunhan puutarhan kuoputukselta ja taikainakulhon kaalimisilta ehdin :)