Maassamuuttajien Suomi

Savolaista metsää --- ja puita.

Kun suomalainen muuttaa isolle kylälle, hän kiipeää takaisin puuhun.
Äidin opetukset tervehtimisestä, kiittämisestä, käytöstavoista,
ne unohtuvat sen siliän tien.
Pitää olla kova, totinen.
Tiedä mitä ne muut oikein ajattelee.
Ei siinä ehdi hymyilemään saati kättä heiluttelemaan.
Pitää keskittyä.
Etteivät maalaiseksi luule.
Katsomaan toisaalle.
Olemaan silleen tsadilaisesti.
Hiffailemaan kolmen sedän patsaalla.
Tiäks.

Kumma kyllä, natiivien kesken kaikki on toisin.
Niin idässä, lännessä, pohjoisessa kuin etelässä.

Mikä meitä maassamuuttajia oikein vaivaa?

Terveisin,
se heinähattu-naapurisi helvetistä joka sanoo hei.


Että miten niin minulla keitti tänään(kin)? 
--- Kas kun en ole keksinyt miten opettaa jälkikasvulle käytöstapoja, 
kuten tervehtimistä, 
muuten kuin oman esimerkin kautta.
Tyhmä minä.