Bodia, sporttia ja tsemppistä

Uusi vuosi ja uudet kujeet.

--- Tai sitten ei.

Huom! Postaus sisältää jaarittelua pitkänmatkanjuoksusta. Kuva täältä.

Koska nenää ei voi enää nykyisestä valkaista kuin kloriitilla ja sauhut nousevat nykyään vain korvista, katsotaan mitä vuosi 2012 tuo tullessaan *hoh-hoijaa* liikunnan saralla.

Lenkki sujunee tänäkin vuonna, kiitos juoksumaton, keleistä riippumatta. Loppuvuodesta kilometrisaldoksi vakiintui reilu 120 km/kk, josta on hyvä jatkaa. Yksitoikkoista hölkyttelyä voisi piristää säännöllisillä intervallitreeneillä ja niillä vauhtileikittelyillä, joista on leikki kaukana. Ulkokaudella pitänee petrata pitkien lenkkien kanssa. Aamulenkitkin voisi taas herätellä henkiin, kunhan aamut valkenevat ja kelit kuumenevat, koska juoksumatolle en vain aamulla kykene. Kilpailuja on ohjelmassa --- ehkä. Kilpailukalenteri riippuu hyvin pitkälle tuosta tulevasta asuinpaikasta.

Joogasaralla on ollut viime aikoina aika hiljaista. En ole saanut potkittua itseäni salille ja kotitreenit ovat nekin jääneet lähinnä yksittäisten aurinkotervehdysten varaan. Uskoisin että joogaharrastus kyllä heräilee kevään myötä taas paremmin henkiin.

Uiminen jatkuu yhäkin päivittäisenä lasten kanssa pulikoimisena. Työn alla olevana projektina on Leon uimaan opettaminen, ei väkisin vaan leikin varjolla. Onneksi molemmat pojat rakastavat vettä, äitinsä tavoin.

Aerobinen puoli on siis jollain lailla hanskassa, mutta lihaskuntopuolella sitä vastoin löytyy tekemistä. Lähtökohtaisesti koen painojen kanssa nyhertämisen hyvin vastenmielisenä, joten jotain muuta tarvitsisi keksiä --- ja minähän keksin! Tai siis oikeammin löysin, täältä.

Treeni on nimetty tappotreeniksi, joka sopii kipeälle mielelleni paremmin kuin nappi otsaan. Treeni on lyhyt ja ytimekäs, lähinnä lihaskuntoa mutta aerobisin vivahtein.

Killer Workout
25 punnerrusta
75 haarahyppyä
50 vuorikiipeilijäliikettä molemmille jaloille
50 saksi- / hiihtohyppyä molemmille jaloille
50 kyykkyhyppyä
50 istumaannousua

Liikkeet vedetään yksinkertaisesti kaikki putkeen, niin nopeasti kuin vain ikinä pystyy. Ja pystyyhän sitä! Kolmen kerran jälkeen koko setti heilahtaa 8 minuuttiin ja 45 sekunttiin, josta on hyvä petrata. Kiitos rimpulakäsivarsieni, punnerrukset menevät vielä tyttömäisellä tavalla polvet maassa, mutta toivon mukaan tulevaisuudessa päästään oikeisiin äijäversioihin.

Treenisuunnitelmat ovat siis hyvin hallussa, mutta entäpä se lepo? Jotta kunto kasvaa ja kroppa pysyy kunnossa, viikossa pitäisi olla myös pari hyvällä omallatunnolla vietettyä, levollisempaa päivää. Tämänkin voisin sinne tavoitteisiin kirjata.

Pitää ehkä treenata vielä sitä hyvää omaatuntoa ;)