Tässä päivänä muutamana lähdin Leon kanssa liikenteeseen.
Tarkoituksena oli piipahtaa pikaisesti kaupoilla ennen Niilon noutamista esikoulusta.
Suuntasimme paikalliseen vaatekauppaan selaamaan alerekkejä.
Valinta viininpunaisen ja havunvihreän kaulaliinan välillä oli tiukka.
Niin tiukka, että Leo oli kadonnut päätöstä odotellessa takavasemmalle.
--- Tai oikeastaan etuoikealle.
Löysin hänet näyteikkunasta, kevätmuodin seasta, leikkimästä mallinukeilla.
Kassalle jonottamisen ajan nuorimmaiseni leikki kiltisti jakkaralla.
Liikkeestä poistuminen sujuikin sitten näyttävästi.
Silmäteräni kiirehti näpelöimään hälytysjärjestelmää ja pudotti seinältä vaahtosammuttimen.
Anteeksipyyntöjä mutisten poistuimmekin sitten rivakasti ulos.
Äiti autolle, poika vesilätäkölle pomppimaan tasajalkaa.
Että ihan hyvinhän tuo meni.
Esikoulullekin ehdimme ihan ajoissa.
3 comments:
No on sinulla siinä poika!! On varmaan tullut äitiinsä! Hänessähän on presidenttiainesta. Mukavaa päivää sinne New Englandiin!
Kuulostaa niin tutulta. Tanaan tosin onnistuttiin kaymaan kaupassa ilman kommelluksia.
Ma menen ainaki aika paniikkiin kun muksu katoaa kaupassa, edes hetkeksi.
Sofia: Kiitosta kiitosta! Epäilen että pojat ovat tulleet isäänsä, muuta en tunnusta :)
SuMi: Katoamistemput ovat kyllä kamalia. Pojat ovat tosin onnistuneet myös "hukkaamaan" äitinsä = ehdin olla noin minuutin 5 m poikien takana katsomassa selin lapasia, kun veljekset jo pyysivät kaupan tätiä etsimään kadonnutta äitiä. Että sellaisia vekkuleita...
Post a Comment