Keskiviikkona klo 16:43 mieleeni muistui kuinka mukavaa onkaan ulkoilla lasten kanssa talvisen kirpeässä pakkassäässä.
Olin lupaillut Niilolle metsäretkeä. Hotellin takaa kun lähtee lyhyt metsäpolku isin toimistolle. Matkan varrelle osuu vielä Joe-sedän rakentama hieno silta, jota myöten ojan ylitys on retken ehdoton kohokohta.
Puolen tunnin äänekkään pukemisen jälkeen molemmat nassikat olivat valmiina ja asianmukaisesti asustettuna kylmää ja viimaa vastaan. Avain oli taskussa ja huoneemme ovi kolahti takanamme kiinni. Seikkailu oli valmis alkamaan.
- Äääääääää!
Leo heittäytyi äksäksi hotellin käytävälle.
Otin Leon syliini ja kannoin ulko-ovelle.
- Äääääääää!
Leo heittäytyi äksäksi hotellin ulkorapulle.
Kannoin Leon parkkipaikan poikki, metsäpolun alkuun, Niilon kirmatessa jo kaukana edessäpäin.
- Äääääääää!
Leo heittäytyi heti maahan laskettuani äksäksi parkkipaikan laitaan.
Kannoin Leon sylissäni metsän laitaan.
- Äääääääää!
Leo heittäytyi heti maahan laskettuani äksäksi.
Kannoin Leon sylissäni metsäpolun puoliväliin.
- Äääääääää!
Leo heittäytyi heti maahan laskettuani äksäksi.
Kannoin Leon sillan yli.
- Äääääääää!
Leo heittäytyi heti maahan laskettuani äksäksi.
Kannoin Leon polun loppuun, mieheni työpaikan takapihalle.
- Äääääääää!
Leo heittäytyi heti maahan laskettuani äksäksi.
Kannoin Leon mieheni työpaikan etuovelle. Vinnie tuli avaamaan oven.
- Äääääääää!
Leo heittäytyi heti maahan laskettuani äksäksi.
Lapset nauttivat isin toimistossa eväät, vettä ja myslipatukat. Itse keskityin nieleskelemään kiukkuani.
Kotimatka sujui menomatkan kaltaisissa tunnelmissa.
- Äääääääää!
Leo heittäytyi heti maahan laskettuani äksäksi, joka ainut kerta.
Polun puolivälissä reisiä alkoi poltella. Tuntui että lonkat irtoavat lantiosta ja kädet olkapäistä. Vajaa kilometri maastossa 15 kiloa sylissä menettelee tälläkin kunnolla ja kokemuksella aikamoisesta treenistä.
Pääsimme kuin pääsimmekin kotiin, Niilo iloisesti kirmaten ja me muut ---
Istuin retken jälkeen 20 minuuttia sohvalla ihan hiljaa.
Kirjoittaja on 35-vuotias kahden lapset äiti, jonka kaksivuotias vihaa talvea ja toppavaatteita, ennen kaikkea niitä rukkasia.
3 comments:
:D Uhmaikäinen taitaa kyllä tuon taidon...ja eikös sitä sanota, että on hyvä, kun lapsi näyttää tunteensa, rajansa kuitenkin ehkä kaikella ;) Mutta noin äiskän kunnon kannalta hyvä lenkki :)
Niin --- uhmaikä on kiva ikä.
Leo jatkoi tänään samalla äksälinjalla leikkipuistossa, onneksi olimme paikan ainoat asiakkaat. Näemmä rukkaset ovat oikeasti pikkupojan vihollinen numero yksi :( Toivottavasti talvi on siis lyhyt ja leuto.
Voi pienta:-(
Post a Comment